Olemme pitäneet siitä kiinni että auringon ei anneta laskeutua kiukun tai surun ylle. Asioita ei jätetä selvittämättä, toiselle ei käännetä kylkeä ja anneta vaan olla. Emme usko, että ristiriidat, vaikeat asiat tai ongelmat katoavat itsestään. Ehei. Asioita ei padota odottamaan räjähdystä. Niin ei tapahtunut myöskään viime sunnuntaina. 

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin tulee tiettyjä realiteettejä vastaan, kuten se että yhteinen aika loppuu. T lähti sunnuntaina Turkuun ja F jäi aika surkeana maalle. Ei ollut hyvä olo kummallakaan. Päätimme kuitenkin jo sunnuntaina  että T ajelee poikkeuksellisesti viikolla kotiin. Tuntui pahalta kun asiat jäivät kesken. Viikonloppuun tuntui olevan ikuisuus. Puhelimessa ei voi kuin puhua.

Tänään on siis se päivä. Juttelemme asiat vielä kerran läpi. Mietimme ja sovimme, mitä kumpikin asialle tekee, jotta emme ole hetken päästä samassa tilanteessa ja sitten me halaamme. Halaamme oikein kovasti. Tai taidamme kyllä halata ihan ensimmäiseksi. Niin ja suudella.  

 
F&T