Ainakin itselläni on pohjaton tarve saada ja antaa rakkautta ja hellyyttä. Kummallista tuossa tarpeessa on, että se voi olla pitkäänkin piilossa. Niin pitkään ettei sitä edes tajua olevan olemassa. Mutta sitten kun kohdalle osuu ihminen, joka rakastaa ja antaa hellyyttä ehdoitta, tajuaa kuinka paljon sitä onkaan halunnut ja ihmettelee miten onkaan tullut toimeen ilman.

Vietämme F:n kanssa pitkiä aikoja sängyssä pussailen ja halaillen. Kun näemme viikonloppuna, monesti hellyyden tarve on aluksi suurempi kuin seksin. Usein käykin niin että tankkaamme itsemme ensin hellyydellä ja vasta sitten halutkin heräävät. Seksi on siis ikäänkuin saumaton jatkumo hellittelylle. Ja seksin jälkeen voi taas helliä toista. Ja varmaan tätä kaikkea yhdessä voisi kutsua rakasteluksi.

T