Todellinen mansikkapaikkamme

Olen/olemme kirjoitellut/kirjoitelleet paljon uutukaisesta ranta-aitastamme, joka sai uuden elämän alkukesästä, mutta pikkuriikkinen mökkimme on jäänyt pahasti uuden rakennuksen varjoon. Kesäpaikkamme sielu ja sydän on kuitenkin tämä 1960-luvulla käsinveistetyistä hirsistä rakennettu kalastajamökki. Olen kertonut miten isäni osti sen ilman, että äitini näki mökkiä ja siitä, miten mökki on palvellut sukumme kesäparatiisina jo 40 vuotta.

Ensi lauantaina aiomme juhlia tätä kohta viisikymppistä rakennusta samalla kun juhlimme venetsialaisia ja muinaistulien yötä. Elokuun viimeisen viikonlopun kesäkauden päättäjäiset ja venetsialaiset ovat aina olleet suosikkijuhlani ja  olen pääsääntöisesti pyrkinyt viettämään ne Luvian saaristossa. Me emme todellakaan paukuttele ilotulitteita, mutta sytytämme kynttilöitä ja lyhtyjä, ehkä tänä vuonna myös kokon, syömme hyvin ja kohotamme maljan saaristolle, merelle ja mansikkapaikallamme.

Olen yrittänyt valokuvata mökkiämme, mutta se ei ole helppo homma, sillä se ei ole sisustuslehtien kaltainen visuaalinen ja eheä kokonaisuus. Ehei – sen esineistö ja huonekalut ovat kerrostuma sukumme henkilöistä ja mökin edellisestä omistajasta.  Se on tumma ja tavallaan ahdaskin olematta kuitenkaan liian pieni. Siellä on paljon kummallisia esineitä, joiden alkuperästä olen aika hyvin perillä. Monet astiat ovat äitini hankkimia, kultaisella 70-luvulla tietenkin. Muistan hyvin miten mökissä oli kaasulla toimivat jääkaappi ja hella ja jotka sitten poistuivat sähkön myötä. Jostakin on kulkeutunut edellen jotenkuten toimiva Strömbergin liesi 1970-luvulta. Tummanruskea ei nyt varsinaisesti ole lempivärini, mutta hellan uumenissa kypsyvät edelleen mustikkapiirakat ja etanat.

Mökin todellinen siirtyminen vanhemmiltani minulle on vaatinut paljon aikaa ja hiljalleen on käynyt niin, että heidän spirittinsä ei enää hallitse, mutta on kuitenkin hyvällä tavalla läsnä. Rakastan mökin tummia hirsiä ja olen nykyään sinut sen viininpunaisen katon ja ruskeiden lattialautojen kanssa. Minun aikanani mökin kylkeen on rakennettu iso terassi ja mökin edustalla oleva kiviaita. T:n ja minun yhteiselon aikana mökin piippu on pellitetty ja katto on uusittu, samoin saunan portaat. Ja tänä kesänä sitten vanhasta suulista tehtiin ranta-aitta.

Mökki on kooltaan 45 neliötä ja näihin neliöihin kuuluvat myös sauna ja pieni saunakamari. Rakennusoikeutta paikassamme on ainakin toisen mokoman verran ja erillisen saunamökin kaava mahdollistaa myös. Todennäköisesti ne jäävät seuraavan sukupolven hommiksi. Minulle riittää kunhan saan vielä ulkosuihkun, kesäkeittiön ja hajuttoman huussin mökin kylkeen.

Tässä siis kuvia  todellisesta mansikkapaikastamme!

F

Mansikkapaikka_1

Mansikkapaikka_2

Mansikkapaikka_3

Mansikkapaikka_4

Mansikkapaikka_5


Mansikkapaikka_7 

Mansikkapaikka_8

Mansikkapaikka_9

Mansikkapaikka_10

Mansikkapaikka_11

Mansikkapaikka_12

Mansikkapaikka_13

Mansikkapaikka_14

Mansikkapaikka_15

Mansikkapaikka_16

Mansikkapaikka_20

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s