Rakkaudesta mereen

Eräänä alkukevään päivänä vuonna 1975 edesmennyt isäni tuli tohkeissaan kotiin. Minä en tilannetta muista – olin vajaa 3-vuotias, mutta asiasta kerrottiin monesti jälkeen päin. Isäni kertoi, että hän oli tehnyt tarjouksen pienestä mökistä meren rannalla ja tarjous oli mennyt läpi! Äitini oli huutanut että, et voi ostaa mökkiä ilman, että hän on nähnyt sen! Isäni oli vastannut, että sen näet sitten kun jäät ovat lähteneet. Nyt on vain saatava rahat kasaan.

Äitini tyytyi kohtaloonsa ja näki perheemme mansikkapaikan myöhemmin keväällä vasta kun se oli oikeasti meidän. Vanhempani toimivat pienyrittäjinä ja kalastajamökki saaristossa oli pakopaikka, jonne tultiin aina kun vain ehdittiin. Lapsuuteni kesät olivat täynnä uimista, saunomista, halstrattuja silakoita, iniseviä hyttysiä, purjehtimista jollalla, veneilyä, kortin pelaamista, radiokuunnelmia, finnhitsejä, kalastamista, ystäväperheitä, yhdessäoloa ja kesäelämää Luvian saaristossa.

Vuonna 1995 isäni menehtyi äkillisesti akuuttiin leukemiaan 59-vuotiaana ja päädyimme yhdessä äitini ja veljieni kanssa että kesämökki jäisi minulle ja äidilleni. Äitini ei osannut edes uida kun hän hyppäsi merihullun isäni kanssa mökkielämään ja myöhemmin myös purjehtimaan. En usko että äitini koskaan katui että suostui mökin ostamiseen.

Vuosien kuluessa mökkeily äidilläni kuitenkin hiljalleen väheni ja vuonna 2005 sovimme, että lunastan äitini osuuden pois. Olin juuri eronnut ja luopunut sillä erää monesta unelmastani. Ikioma veneeni Kyllikki ja kesäpaikka saaristossa muodostuivat lasteni ja minun pysyväksi keitaaksi. En pystynyt tarjoamaan lapsilleni omakotitaloelämää koko heidän lapsuutensa ajaksi, mutta mansikkapaikka saaressa on pysynyt läpi heidän elämänsä. Ulkomaan matkat karsiutuivat perheemme elämästä moniksi vuosiksi, mutta aina kun pistin puntariin kesäpaikkamme ja muut huvitukset, niin mökki ja vene vetivät pidemmän korren, vaikka välillä vuosi vene ja välillä mökin katto. Kaivosta löytyi käärmeitä ja hyttyset kiusasivat mukulat ja minut itkun partaalle. Rakkaus mereen kuitenkin voitti kaikki vastoinkäymiset.

Kun sitten keväällä 2008 laitoin profiilini nettideittipalveluun, niin ensimmäisessä kappaleessa oli lause: ”Rakastan merta.” Trubaduuri kirjoitti minulle ensimmäisessä viestissä: ”En voi sanoa rakastavani merta, enkä muutenkaan taida olla sellainen mies, jota etsit…”

Siitä on nyt seitsemän vuotta. Trubaduuri suoritti saaristolaivurikurssin viime talvena. Kun mietimme miten ja missä vietämme kesälomamme – molemmille on selviö, että vietämme siitä mahdollisimman suuren osan merellä.

F

PS Jos saaristolaiselämme kiinnostaa, niin parhaiten sitä voi seurata Instagramissa: https://instagram.com/flirttimaisterijatrubaduuri/.
  

5 comments

  1. Nimetön · kesäkuu 30, 2015

    Ihana lukea tätä blogia. ❤ Tulee aina hyvälle tuulelle. Itselläni sama juttu menossa, kuin sinulla erovaiheessa. Jouduin luopumaan ihanasta katosta lattiaan sydän verellä remontoidusta omakotitalosta ja upeasta puutarhasta suihkulähteineen ja ruusutarhoineen. No rakkaimmat, eli tyttöni ja lemmikit pakkasin mukaan ja muutimme rivitaloon asumaan. Unelmia kariutui, mutta uusia on tullut tilalle ja haaveilu jatkuu. Nyt olen haaveillut ostavani oman "mansikkapaikan" tyttöjeni kanssa. Elämä on aika mukavaa ja nelikymppisenä osaa suhtautua moniin asioihin eri kantilta, kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. 😉 Kiihkoa ja elämännälkää kadottamatta tietenkin. Ihanaa ja rakkaudentäyteistä kesää teille. ❤

    T. Niina

    Tykkää

    • flirttimaisteritrubaduuri · kesäkuu 30, 2015

      Jos jotakin olen tässä elämässä oppinut, niin unelmista ei pidä luopua, vaikka kuinka maailma heittelisi vastoinkäymisiä eteen! Ja sen että pitää olla kiitollinen siitä mitä on. ❤️ Ihanaa kesää sinulle ja tytöillesi, Niina ja jos ja kun rakkaus jonakin päivänä kolkuttelee, niin avaa sille ovi… T. F

      Tykkää

  2. Nimetön · kesäkuu 30, 2015

    Näin lupaan tehdä, sydän alkaa jo olla tarpeeksi ehjä uusille kokemuksille. ❤ Joku sanoi joskus, että "Onnelliset loput ovat vain keskeneräisiä satuja", mutta teidän tarinanne todistaa tuonkin lauseen vääräksi. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  3. Päivitysilmoitus: Todellinen mansikkapaikkamme | Flirttimaisteri & Trubaduuri
  4. Päivitysilmoitus: Merelle mieleni tekevi | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s