Minulla on viime kuukausien aikana siunaantunut muutama keskiviikkoaamu, jolloin minun ei ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään ennen puolta päivää. Nämä aamut ovat olleet täydellisiä. Olen nukkunut pitkään. Olen havahtunut vain hetkeksi, kun talon teinit ovat suorittaneet aamutoimensa ja kadonneet opinahjoihinsa – ja jatkanut nukkumista.
Yhdeksän jälkeen olen sitten noussut sängystä ja keittänyt itselleni kahvit, lueskellut lehtiä ja katsellut tabletilta puutarhaohjelmia. On ihanaa kun saa olla yksin ajatustensa kanssa. Ja on taivaallista kun talo on hiljainen. Näin ei suinkaan ole ollut aina. T kirjoittikin eräässä postauksessa luonne-eroistamme ja ekstovertistä persoonastani. Olen siis ulospäin suuntautunut ja minulla on voimakas tarve olla muiden ihmisten seurassa.
Erottuani lasteni isästä jouduin kuitenkin tilanteeseen, missä olin joka toinen viikonloppu enemmän tai vähemmän yksin. Ensin se tuntui kauhealta ja keksinkin kaikenlaisia menoja itselleni, jotten olisi joutunut olemaan yksin. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin tietoisesti ryhtyä nauttimaan yksin olemisesta. Sain ajatuksen varmasti jostain lukemastani kirjasta. Ja ihastuin touhuun täysin. Tein erilaisia kokeiluja. Menin elokuviin yksin. Ja baariin ja teatteriiin. Vietin kokonaisia viikonloppuja yksin saaressa ja aiheutin hämmennystä. Yksin veneileviä naisia näkyy ilmeisesti edelleen melko harvakseltaan. Eräskin vanhempi mies varmisti, ettei minulla kuitenkin ole miestä veneessä, kun hän näki minun rantautuvan satamaan itsekseni. Minua nauratti. Nautin yksin olemisesta. Ja siitä tunteesta, että pärjään.
Ryhdyttyämme seurustelemaan T:n kanssa tilanne muuttui radikaalisti. Lapsia olikin yhtäkkiä neljä joka toinen viikonloppu ja vastaavasti olimme joka toinen viikonloppu tiiviisti kahdestaan. Minun lapset ovatkin aina eläneet arjen kanssani. Yhtäkkiä yksinolo ei ollutkaan automaatti. Onneksi työni on sellainen, että minulle on aina silloin tällöin järjestynyt vapaata viikolla ja lasten ollessa koulussa – olen saanut olla yksin. Niin kuin tänä aamuna. Täydellistä.
Noin parin tunnin rentoilun jälkeen laitoin itselleni brunssin. Kylmäsavulohimunakasta. Ja vielä yksi kupillinen lattea. Kipaisin ulkona hakemassa nipun ruohosipulia. Rikoin kolme munaa ja lorautin sekaan tilkan kermaa. Seos pannuuun ja kylmäsavulohen palaset munakkaan päälle. Sitten saksin ruohosipulit lohen päälle. Murustelin vielä hieman fetajuustoa ja laitoin munakkaan päälle hetkeksi kannen. Lopuksi pyöräytin koko komeuden päälle mustapippuria ja puristin sitruunasta hieman mehua. Nautiskelin lohimunakkaan aiolin, jäävuorisalaatin ja ison latten kanssa. Yksin.
F
