Maukas pitkäperjantai

Ensimmäinen päivä Levillä sujui lasketteluun totutellessa. Tänä talvena skimbaustreenit ovat Länsi-Suomessa säiden vuoksi jääneet melko vähiin, mutta hyvin me vedettiin. Harmaa ja sumuinen ilmakin kirkastui sen verran, että rinteissä oli oikein hyvä näkyvyys. Olemme aika eritasoiset laskijat. Trubaduuri on laskenut muutaman vuoden eli opetellut homman vasta aikuisena. F taas on kokenut laskija, joka tykkää painaa kovaa. T:n kunto on kuitenkin parempi, joten homma tasoittuu aika kivasti. F on aina ensin alhaalla ja puuskuttaa sitten muutaman minuutin ennen kuin T laskee rauhallisesti paikalle. Balanssi on löytynyt siis tähänkin hommaan.

Mutta sitten ruokaan. Levin ruokatarjonta on laaja ja aloitimme tietysti hotellimme Hullun Poron aamiaispöydästä, joka on oikein mainio perushotelliaamiainen ja  jonka voimalla jaksoimme pitkälle iltapäivään. Lounaspaikka löytyi kahden mukavan urheiluvälinemyyjän suosituksesta Asia Sushi Barista, missä söimme todella maukkaan päivän ”Ramenin”. Ramen on japanilainen nuudelikeitto, joka on hyvin suosittua katukeittiöruokaa ympäri maailmaa. Levin lohiversio oli todella hyvä ja täyttävä. Ja paikkakin oikein kiva ja nätti – ja palvelu hyvää. F sai jopa lukulasit lainaan – onnistui listan lukeminen ja älypuhelimen räpläily huomattavasti paremmin.

Iltapäiväkahvilla kävimme Tuikussa Levitunturin huipun tuntumassa. Näkymät tunturin huipulta ovat joka kerta yhtä säväyttävät.  Kuittasimme päivällisen hakemalla hotellihuoneeseemme Lapin leipäjuustoa ja purkin lakkahilloa. Tämä on yhdistelmä, joka ei selittelyä kaipaa. Olemme molemmat aivan hulluina tähän comboon. Kuten myös meidän jälkikasvumme. Takuuvarma tuliainen siis.  

Kauppareissulla kävimme myös varaamassa pöydän illaksi Colorado-nimisestä ravintolasta. Pihvit tuntuivat ainoalta oikealta vaihtoehdolta.  Ja voi millaiset pihvit! Valitsimme Coloradon meksikolaishenkisestä menusta hevosen sisäfilepihvit, jotka oli kypsennetty juuri sopivan raaoiksi puuhiiligrillissä. Kyytipojaksi T valitsi uusiseelantilaista pinot noir -rypäleistä punaviiniä, joka toimi oikein hyvin.  Ja lopuksi vielä pala mutakakkua kahdella lusikalla. Jaamme usein jälkiruuan ja ravintoloissa tähän suhtaudutaan oikein myönteisesti. Usein kaksi lusikkaa tai haarukkaa tulevat pyytämättäkin.  Maukas pitkäperjantai päättyi Hullu Poro Areenalle Apulannan  keikalle, josta keski-ikäinen bloggaajapariskunta poistui lankalauantain puolella hieman ennen keikan loppumista ja kömpi väsyneenä, mutta onnellisena peiton alle nukkumaan. 

F&T

  

  

  

  

  

  

  

   

 

   

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s