Vain me kaksi – Osa II

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta me aloitimme sen reippaasti aamu-uinnilla. Kauhottuamme kilometrin verran ja saatuamme aamiaisen numero kaksi vatsaamme, lähdimme katsastamaan tuoretta hankintaamme. F:n veljen perheelle on muotoutunut pienimuotoinen farmi mielenkiintoisine eläimineen. Pihasta löytyy koira, kanoja, sinisorsia ja uusimpina asukkaina kuusipeuroja, joista me omistamme yhden. Upeita eläimiä, joita oli vähintäänkin hankala saada kameran zoomiin. Sinisorsat olivat hieman halukkaampia poseeraamaan.

Sunnuntai jatkui leppoisasti ja rennosti. T soitteli pianoa ja F sääti kuviensa kanssa. Välillä syötiin, juotiin kahvia – ja vaan oltiin yhdessä. Hieman aloittelimme myös valmistautumaan pääsiäisen Lapin matkaamme. Tämän viikonlopun keskeisin sisältö oli kiirettömyys ja yhdessäolo…

Mutta entä kun jaloissa pyörii lapsia ja muutenkin tuntuu, ettei aikaa yhdessäololle ole? Olemme paljon miettineet, miten erilaisessa elämäntilanteessa olevat pariskunnat saisivat järjestettyä itselleen aikaa vain olla ja nauttia toistensa seurasta? Olisiko ratkaisu esimerkiksi senkaltainen, että ystäväperheiden kanssa järjestettäisiin lastenvaihtorinki? Perheet voisivat hyvin järjestää niin, että yhtenä viikonloppuna kuukaudessa otettaisiin muiden ystävien lapset hoitoon esimerkiksi lauantaista sunnutai-iltapäivään. Vastavuoroisesti tietysti kerran kuussa sitä lähettäisi oman jälkikasvunsa yökylään ja saisi näppärästi aikaa parisuhteelle. Mitä se vaatisi? Sen että kerran kuussa keittäisi ison kattilallisen keittoa ja olisi valmis kokeilemaan perhepäivähoitajan arkea. Lapsethan rakastaisivat tälläisiä yökyläkeikkoja ja oppisivat muilta perheiltä uusia tapoja olla ja elää ihmisiksi.

Pointtihan olisi myös se, että sitten kun itselle lankeaisi tämä lapsivapaa aika, sitä ei käytettäisi remontointiin, pyykinpesuun, television katseluun eikä ravintolaan menemiseen, vaan siihen että ollaan vaan ja nautitaan toisesta. Miltäs kuulostaa? Voisiko sellainen vastavuoroisuus onnistua?

F&T

PS Päätimme pyytää kummityttömme yökylään lähitulevaisuudessa ja samalla järjestää hänen vanhemmilleen parisuhdeaikaa.

pikkupukki ja iso pukki

Sinisorsat

3 comments

  1. Nimetön · maaliskuu 22, 2015

    Kovastt täytyy todistaa rakkautta aika outoa itsensä kehumista

    Tykkää

  2. Nimetön · maaliskuu 22, 2015

    Rouva on hyvin itseensä tyytyväinen ja kova esittelemään itseänsä t ihmettelijä

    Tykkää

    • flirttimaisteritrubaduuri · maaliskuu 23, 2015

      Todellakin ihmettelijä! Aina kuitenkaan ei ole ollut näin! Se että onnensa näyttää ei ole ehkä tyypillistä käyttäytymistä… ”Se kel onni on, se onnen kätkeköön” -ajattelu on yleisempää. Itse olen oivaltanut vuosien aikana ettei onni lankea vain joillekin onnekkaille, vaan sen voi rakentaa itse. Blogimme on tarkoitettu heille, jotka ajattelevat asian olevan näin. Jos filosofia on itsellä jotain muuta – tekstit ja kuvat varmasti ärsyttävät ja tuntuvat itsekehuskelulta… Mukavaa viikon alkua sinulle ihmettelijä! ❤️ t. F

      Tykkää

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s