Ikävää ja kateutta

Olemme tottuneet olemaan erossa. Emme ole eläneet koko yhteisen elämämme aikana arkea yhdessä saman katon alla. Pääsääntöisesti kuvio toimii. Molemmat voivat keskittyä viikolla työhönsä, harrastuksiinsa, lapsiinsa – milloin mihinkin. Viikonloput ovat täyteläisiä ja olemme onnistuneet olemaan luomatta niihin liikaa painetta. Nautimme vain yhdessäolosta.

Mutta välillä ikävä yllättää.  Joskus sunnuntaisin tai maanantaisin erotessa. Niin kuin eilen. Useimmiten torstaina on jo niin kova ikävä, että ihan sattuu. Silloin tunnen kateutta niitä pariskuntia kohtaan, jotka saavat painaa päänsä joka ilta puolisonsa viereen ja käpertyä toisen kainaloon. Usein huomaan myös tuntevani pientä suuttumusta, kun sitä tunnutaan pitävän itsestäänselvyytenä. Ei ole. Se on suuri etuoikeus.

Onneksi päivät kuluvat nopeasti. Ja kohta on pääsiäisloma. Saamme olla kokonaista viisi päivää ja kuusi yötä yhdessä.

Suurimmaksi osaksi koen kuitenkin kaipauksen postiiviseksi tunteeksi. On ihanaa että on joku, jota ikävöidä. Sinkkuvuosiltani muistan tyhjyyden tunteen. Minussa oli aukko, mutta varsinaista kohdetta ei ollut. Oli vain epämääräistä ikävää toisen ihmisen luo. Muistuttelen itseäni siitä tunteesta, kun kaipaus iskee.

Juuri nyt minulla on, trubaduurini,  ihan tolkuton ikävä sinua!

F

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s