”Muista elää!” Taiteilija, vapaaherra ja paroni Emil Cedecreutzin motto oli kyseinen lausahdus. Niin myös minun. Olen sen nyysinyt Emililtä. Keneltä lie Emil sen napannut? Joka tapauksessa tänään juhlittiin minun 43-vuotissynttäreitäni ja meillä oli vieraita Itä-Suomesta. Moton sanoma on näin vanhenemisen vuosipäivänä erityisen olennainen. Kiikutimme vieraamme tietysti lempimuseooni Emil Cedercreutzin taitelijakoti Harjulaan ja sen pihapiirissä olevaan kulttuurikeskukseen. Olen vieraillut siellä kymmeniä kertoja ja tuntuu etten ikinä kyllästy. Vielä kun saisin itse olla vierailleni oppaana ilman kiirettä, niin paikka olisi täydellinen.

Emil Cedercreutz pyhitti elämänsä taiteelle, kulttuurille ja estetiikalle. Niin myös minä. Hieman pienimuotoisemmin kylläkin, mutta jos minulla olisi samat taloudelliset mahdollisuudet kuin Emilillä niin tekisin tismalleen samoin kuin hän: matkustelisin Euroopan kulttuurikeskuksissa, tekisin taidetta omalla tavallani, kestitsisin vieraitamme, hoitaisin puutarhaa ja keräisin kaikkea kaunista ympärilleni. Hups. Noitahan on tullut tehtyäkin… Hieman vain pienimuotoisemmin kuin Emil Cedercreutz.

Joka tapauksessa jos et ole kyseisessä museossa vieraillut Harjavallassa, niin tee se! En ole ainoa, johon Emil Cedercreutzin spiritti on tehnyt vaikutuksen. Lukekaapa myös lempiblogini Kirjatoukka ja Herra Kameran fiiliksiä museosta viime kesältä. Yritin taltioida kuviin edes pienen häivähdyksen paikan maagisuudesta – paikka kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokea livenä!

F