Kroppa kuntoon -projektista

Viime kesänä mittani tuli täyteen ja päätin, että en voi enää hetkeäkään siirtää projektia nimeltä laihdutus.

Lihoin parikymppisenä ja painoa on ollut reippaasti yli tarpeen yli 20 vuotta. Nuorempana kokeilin niin kaalikeittodieettejä kuin Painovartijoitakin. Mehukuurejakin olen kokeillut. Huonolla menestyksellä.

Jo yli kaksi vuotta sitten liityin Facebookissa naisporukkaan, jossa joukko naisia pyrkii pitämään itsestään huolta. Osa porukasta oli jo saavuttanut mukavat mitat, joista pidettiin kiinni ja osa oli vasta matkalla. Muutamat naiset olivat onnistuneet pudottamaan painoaan roimasti. Tämä porukka inspiroi minutkin tekemään sen, minkä olin tiennyt jo pitkään olevan ainoa mahdollisuus hoikempaan olemukseen,  elämäntapamuutoksen. Nämä naiset tietävät, keitä he ovat. Kiitos kaikesta!

Tätä päätöstä oli edeltänyt monta muutakin päätöstä, jotka aina kaatuivat. Milloin mihinkin. Viime kesänä jokin kuitenkin naksahti. Päätin ottaa askeleen kerrallaan. Koska olen älykäs ja oppinut nainen, niin prosessin vaiheet olivat teoriassa selvillä. Käytäntö vain tökki.

Mutta nyt siis päätin tehdä toisin ja  tehdä käytännössä ne asiat, jotka tiesin johtavan positiivisiin seurauksiin. Olin jo aikaisemminkin ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja saanut muutaman kilon putoamaan. Sitten homma jotenkin tyssäsi –  ja taas ruisleipä ja pasta maistuivat! Ja kilot tulivat takaisin.

Keskityin aluksi kahteen asiaan: laadukkaaseen, proteiinipitoiseen ja paljon kasviksia sisältävään ruokaan ja siihen, että söin säännöllisesti. Aterioiden koostumus oli pitkälti sama: noin 200-300 grammaa kasviksia, n. 150 g lihaa/kalaa/kanaa/äyriäisiä sekä hyvälaatuista rasvaa oliiviöljyn, voin, pähkinöiden tai avokadon muodossa.

T lähti tukemaan ruokaremonttiani hienosti. Hän vahti kellosta ettei ateriavälini karannut liian suureksi.  Hän myös huolehti kesälomallamme teinilaumamme muonittamisesta, jotta pystyin keksittymään vain omaan projektiini. Hän kohtasi lempeästi kiukutteluni, jotka olivat puhtaasti vieroitusoireita hiilareista ja sokereista luopumisesta. Hän myös jaksoi uskoa, että tällä kertaa minä oikeasti onnistuisin. Ei ihan helppo juttu kun oli vierestä seurannut muutaman yhteisen vuotemme aikana jo aika monta kariutunutta laihdutusyritystä.

Myös monet ystäväni ja työkaverini ovat tukeneet minua pitkin projektia. Erityisesti ystäväni ja sielunkumppanini Henna, joka teki minulle mm. räätälöidyn itsesuggestioäänitteen, jonka avulla rauhoittelin itseäni, kun projektin alussa oli hankalaa. Kiitos, ihana nainen. Paras ystäväni ja kummityttöni äiti kysyy varmuuden vuoksi joka kerta, kun istun heidän keittiössään, että et vissiin ota muuta kuin kahvia… Kiitos siitäkin.  En ole  kohdannut laihdutukseni aikana minkäänlaista negatiivista kohtelua. Päinvastoin. Olen saanut valtavasti kannustusta ja tukea. Kiitos jokaisesta kehusta ja tsempistä.

Olen temperamentiltani vauhdikas ja haluan, että asiat tapahtuvat tässä ja nyt. Kärsivällisyys ei todellakaan kuulu erityispiirteiisiini. Maltti on kuitenkin valttia silloin, kun painoa on pudotettavana useita kymmeniä kiloja. Säännöllisin väliajoin tuskastun totaalisesti painon hitaaseen putoamiseen. Silloin T lohduttelee ja sanoo rauhallisella äänellä: ”Jatka vaan. Kyllä se taas kohtaa putoaa.”

Kirjoitinkin aikaisemmassa postauksessa siitä, miten koin itseni kauniiksi ja naiselliseksi vatsamakkaroistani huolimatta. Pieni osa minusta taisi olla jopa tyytyväinen. Syöminen, viinin tissuttelu ja sohvalla lukeminen kun vaan ovat niin kivoja puuhia – ylipaino mahdollisti nämä kaikki toiminnot! Homma toimi pitkään, kunnes tuli päivä jolloin kohtasin totuuden: saatan sairastua ylipainoni takia, en pysty harrastamaan kaikkia  liikuntamuotoja sillä tavalla kuin haluaisin, vaatteet on ostettava isojen tyttöjen osastolta ja pääsääntöisesti ne näyttävät päälläni… no, kauheilta.

Projektia on nyt jatkunut miltei yhdeksän kuukautta. Painoa on tippunut himpun verran alle 20 kiloa ja vyötäröltä on kadonnut parikymmentä senttiä. Tarkoitus on jatkaa painon pudotusta ainakin toisen mokoman verran. Ruokakuvio on pysynyt melko samana koko  ajan ja tämän vuoden puolella mukaan on tullut liikuntaa, maltillisesti mummolajeja: kävelyä, uintia ja zumbaa.

Matka on siis kesken, mutta jokainen karistettu kilo vie lähemmäksi kokonaisvaltaista hyvää oloa. Olen aivan varma, että hoikistumiseni, ja se, että olen tyytyväisempi itseeni tekee hyvää myös parisuhteellemme! Ja on jo tehnytkin.

F

PS Kuvat on otettu miltei jämptisti vuosi sitten –  muutaman kuukauden ennen projektini alkamista. Päälläni on hääpukuni. Kuvat on ottanut Pessi Lahti ja pukuni on suunnitellut ja ommellut huikean taitava Marjo Haapasalo Boutique Minnestä.

IMG_0743

IMG_0732

IMG_0828

4 comments

  1. Sus · maaliskuu 12, 2015

    Onneksi olkoon! Vauhti kuulostaa pysyviä tuloksia takaavalta! Ja puku on todella kaunis – sen voinee sitten pienennyttää, kun tavoite on saavutettu! 🙂

    Tykkää

  2. flirttimaisteritrubaduuri · maaliskuu 12, 2015

    Kiitos kovasti Sus! Homma on pahasti kesken, mutta sen verran ollaan voiton puolella, ettei pelko epäonnistumisesta riivaa enää kovinkaan paljon. Pidän myös puvustani tosi paljon ja onneksi sen tekijä on luvannut pienentää sen ihan niin pieneksi kuin tarve vaatii. 🙂 Haluaisinkin että otamme uudet hääkuvat kunhan ollaan tavoitteessa! Olit muuten blogimme toinen kommentoija… Kiitos myös siitä! Olisipa hauskaa jos täällä rupeaisi syntymään enemmänkin keskustelua!

    F

    Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Intohimon tappajat – Osa IV | Flirttimaisteri & Trubaduuri
  4. Päivitysilmoitus: Korjausliike | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s