Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän minulla on periaatteita. Olenko siis selkärangaton takinkääntäjä? Ehkä jonkun mielestä. Toisaalta muistan lukion psykologian kirjasta aikuisen määritelmästä yhden asian. Se meni jotenkin näin: aikuinen pystyy muuttamaan mielipiteitään saamansa tiedon ja kokemuksen mukaan. Kääntäen voisi sanoa, että on lapsellista jääräpäisesti pitää kiinni omista mielipiteistään ja tavoistaan, jos maailma ympärillä muuttuu ja tietoa tulee lisää. Olen siis sitä aikuisempi mitä vähemmän minulla on periaatteita.
Periaatteiden vaaliminen on huono polttoaine intohimolle ja parisuhteelle, ja ne myös estävät ihmistä kehittymästä. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten olin vakuuttunut, että meri ei ole minua varten. F kirjoitti nettideittipalvelun profiilissaan rakastavansa merta. Itse kerroin suoraan, että en voi sanoa sitä rakastavani, mutta annoin sille kuitenkin mahdollisuuden. Nyt en voisi kuvitella kesiä ilman merta ja siihen liityviä asioita kuten mökkeilyä ja veneilyä. Sanoin suhteemme alussa paljon muitakin ”ei koskaan” -tyyppisiä lausahduksia. Vaimoani välillä vieläkin naurattaa kun teen innolla jotain, jota aiemmin olin vältellyt tai ajatellut, että se ei ole minun juttuni. Onneksi en ole periaatteen mies.
T
