Seksiä, hyvää ruokaa ja selkeää viestintää

Mitä joudun tekemään, jotta vaimoni ajattelee minun olevan unelmien aviomies? En oikeastaan mitään, mitä en luontevasti tekisi. Minusta on mukava, kun hän pyytää laulamaan, ja teen sen mielelläni. Minun on myös helppo olla rauhoittamassa vaimoani, jos häntä vaikka itkettää. Ja minusta on aina yhtä ihanaa kertoa F:lle rakastavani häntä, halata, suukotella, olla sylikkäin ja rakastella hänen kanssaan.

Mutta itselleni ei ole ollenkaan ominaista järjestää yllätyksiä, tuoda kukkia yhtenään, antaa tai saada lahjoja puhumattakaan siitä, että osaisin lukea vaimoni ajatuksia. En vain ole sellainen. Ja on äärettömän vapauttavaa, että hän ei myöskään odota minun muuttuvan sellaiseksi. Ihmisestä voi tulla sellainen kuin hän on, mutta muuttuminen on ihan toinen juttu.

F on lanseerannut jo kauan ajatusta, että oikeastaan mies ei tarvitse muuta kuin hyvää ruokaa ja seksiä (joissa molemmissa mies on tietysti aktiivisesti mukana…) ollakseen onnellinen parisuhteessa. Jossain vaiheessa lisäsin tähän vielä kolmannen: selkeä viestintä. Ainakin itselleni oli helpottavaa kun huomasin, että minun ei koskaan tarvitse arvata mitä  F:llä on milloinkin mielessä, vaan hän sanoo aina kaiken niin suoraan, ettei tulkinnanvaraa ole. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä, mitä teen etten tekisi väärin. En olisi kyllä enää suostunutkaan siihen. Yksi harvoista kerroista kun olen suuttunut vaimolleni johtui juuri siitä, että hän yritti laittaa minut arvaamaan miten voisin hyvittää sen, että olin aiheuttanut hänelle pahan mielen. Ei onnistunut.

En ehkä voi puhua muiden miesten puolesta, mutta itse koen suoran (mutta ei töykeän tai ilkeän!) puheen yhdeksi onnellisen ja intohimoisen pariskunnan kulmakivistä. Helpottaa asioita huomattavasti  kun kumpikin voi puhua toisilleen suoraan ja ilman, että toisen pitää miettiä mitä toinen oikeasti tarkoittaa. Esim. jos tekee mieli seksiä niin voi vain sanoa: ”Nyt mua panettaa”. Tai jos sillä hetkellä ei tee mieli niin senkin voi sanoa (vaikka se ei usein pidäkään enää paikkansa hetken päästä…). Tai kun pyykit on ulkona ja alkaa sataa, F kysyy: ”Voitko kulta hakea pyykit ulkoa?”, jolloin tartun toimeen samantien. Jos taas hän sanoisi (kuten jossain F:n lukemassa naisen ja miehen välisiä kommunikaatioeroja käsittelevässä jutussa): ”Alkaa sataa…” ja odottaisi minun arvaavan loput,  sanoisin todennäköisesti:  ”Juu, näköjään.” Ja pyykit kastuisivat. Eikö olekin yksinkertaista ja helppoa?

T

3 comments

  1. Kirjatoukka · helmikuu 26, 2015

    Tuossa viimeisessä kappaleessa piilee minun mielestäni (esimerkiksi meidän parisuhteemme) ongelma: Miksi naisen pitää sanoa, että hae pyykit sateesta, kun eivätkö kuitenkin a) pyykit ole yhteisiä? b) mieskin ole kykenevä näkemään, että sataa? c) miehenkin olettaisi ymmärtävän sateen ja ulkona kuivuvan pyykin yhteys?
    Miksi se ei ole vaihtoehto, että mies näkee, että sataa, joten hän hakee pyykit. Naisen ei tarvitse (selvästi eikä epäselvästi) sanoa asiasta. (Se vaihtoehto, että nainen näkee, että sataa ja hakee itse pyykit on varmasti yleisimmin käytössä.) Ongelmani siis: MIKSI NAISEN PITÄÄ AINA (selvästi tai epäselvästi) SANOA TAI PYYTÄÄ?
    Onnea matkaan blogillenne F & T, iäti mielenkiintoinen aihe, tuo parisuhde! 🙂

    Tykkää

    • flirttimaisteritrubaduuri · helmikuu 26, 2015

      Asetelma saattaa olla juuri näin, että toinen kantaa perheen ja parisuhteen näkökulmasta jotkut asiat miltei kokonaan. Näin ainakin meillä on. Talon rouva on täysin kykenemätön kilpailuttamaan esim. sähkönmyyjät ja vakuutukset. Heikoilla F on itse asiassa lähes kaikkien teknisten vempaimien kanssa. Mielellään hän jättää myös taustatyön tekemättä hankintojen kanssa. T:n heikkouksia on suunnittelu – on sitten kysymys viikonlopun ruuista tai lomamatkoista. Ideat loppuvat tykkänään. Aika monen asian kanssa T:llä on myös laput silmillä – varsinkin kun kysymys on kodin estetiikkaan liittyvistä asioista. Jako on monin paikoin hyvinkin perinteinen, mutta sitten taas toisaalta ei.

      Olemme erilaisia. Jotkut asiat ovat ehkä sidoksissa sukupuoleen, useimmat luonteeseen ja temperamenttiin.

      Olemme kuitenkin löytäneet mielestämme melko sopivan balanssin vahvuuksiemme ja heikkouksiemme kanssa. F pyytää kauniisti ja suoraan monia asioita, jotka jostain syystä jäävät T:ltä huomaamatta. T ei niuhota kun F touhuaa ja visioi.

      Se, miten kumppanit löytävät balanssin – se on ihan varmasti jokaisen pariskunnan itse ratkaistava. Onko parisuhde kompromissi – jossa toinen voittaa tai häviää? Siihen aiheeseen on ehdottomasti palattava. Kiitos Kirjatoukka toivotuksista!

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Aikuisuus on seksikästä | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s