Minä en… tai no, ehkä sittenkin

#metoo -kampanja on aivan loistava. Maailmanlaajuinen huomio tyttöjen ja naisten seksuaalisen häirinnän ja väkivallan nostamiseksi fokukseen ja toisaalta yksi askel siihen suuntaan, että sellainen vähenisi maailmasta.

Itse en voi osallistua kampanjaan, muuta kuin tukemalla ajatuksissani niitä, jotka ovat sellaista kokeneet. Monet heistä ovat hyviä ystäviäni.  

Minä nimittäin en ole kokenut seksuaalista häirintää – ainakaan sen perinteisessä mielessä. Minä en ole nähnyt itsensäpaljastajaa, minua ei ole kukaan kourinut ilman lupaani tai minulle ei ole kieltäytymiseni jälkeen ehdoteltu seksiä. Epätoivottuja iskuyrityksä toki on ollut. Asia lienee monen asian summa. Tuurilla on varmasti osuutta asiaan.

Olenko siis saanut kasvaa ja elää käsittämättömässä kuplassa oman sukupuoleni ja seksuaalisuuteni kanssa? En todellakaan. 

Monet naiset ja tytöt ovat pitäneet huolta siitä, että ulkonäköäni, muotojani ja seksuaalisuuttani on kommentoitu ikävästi, vähätelty tai ylikorostettu.  Tämä tapahtui tietysti silloin kuin olin teini-ikäinen ja nuori aikuinen. Tätiys  ja varmasti myös ylipaino suojelevat naista kanssaeläjien sopimattomilta kommenteilta ja seksuaaliselta häirinnältä.

En kirjoita tätä vähätelläkseni niljakkaiden miehien luontaantyöntävää käytöstä. Päin vastoin. Toisen ihmisen intimiteettisuojan yli hypitään monella tavalla. Ja sillä ei ole mitään merkitystä kuka, kenelle tai miten se tehdään. Myös monet pojat ja miehet joutuvat seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Se on aina tuomittavaa! 

F

”Jos kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet naiset kirjoittaisivat ’Minä myös’-viestin statuksekseen, ihmiset saattaisivat saada käsityksen tämän ongelman kokoluokasta.

Nähdään taas!

Tänään jätimme hyvästit saaristolaiselämälle tältä vuodelta. Jostain syystä mieli ei ollut haikeana tällä kertaa… Ehkä se johtui  siitä, että olemme olleet saaressa niin paljon. Tuntuu hyvältä touhuta välillä muutakin ja kaikkea kivaa onkin luvassa loppusyksyyn…

Eilisen harmauden ja sateen jälkeen auringon kultaama sunnuntai oli erityisen kaunis. Ehkä myös sää vaikutti siihen, että olimme kovin iloisia ja reippaita vaikka hyvästelimmekin mansikkapaikkamme moneksi kuukaudeksi.

Ensi keväänä nähdään taas, rakas mökkimme ja saaristolaiselämä!

F&T

 

Elokuvia syksyisiin parisuhdeiltoihin

Nautiskelimme edellisenä viikonloppuna sunnuntain aamukahvit hitaasti ja ryhdyimme keskustelemaan vaikuttavista elokuvista. Päädyimme tekemään 35 elokuvan listan niistä elokuvista, joista me molemmat olemme tykänneet. Suurimman osan niistä olemme myös nähneet yhdessä. Yritämme muutamalla virkkeellä valottaa miellyttävän leffakokemuksen syitä, mutta varsinaista krikiikkiä emme lähteneet  kirjoittamaan. Leffat eivät ole missään järjestyksessä, vaan isketty listaan satunnaisesti.

Lisäksi teimme TOP10-listan niistä leffoista, jotka ovat olleet elämyksiä itselle, mutta jotka eivät päätyneet yhteiselle listallemme. Nämä listat postaamme hieman myöhemmin.

Syksy ja pimenevät illat ovat oivallisia hetkiä leffoille – ehkä meidän suosikeistamme löytyy jokin myös teidän katsottavaksenne.

1. Koskemattomat (Intouchables 2011). Tämän mainion leffan näimme ihan valkokankaalta joululomalla 2012 ja pidimme siitä ihan valtavasti. Se nauratti, liikutti ja sai rouvan kiljahtelemaan ääneen, mikä tietenkin oli kovin epäsopivaa porilaisessa elokuvateatterissa. Sopii monenlaiseen mielentilaan

2. Pieniä, valkoisia valheita (Les petits mouchoirs, 2010). Jatketaan ranskalaisella leffalla. Elokuva kertoo keski-ikäisen kaveriporukan yhteisestä lomanvietosta onnistuen olemaan sekä aivan hulvaton että äärimmäisen koskettava.  F katsoi sen ensin itsekseen, mutta tykästyi leffaan niin paljon että se katselttiin myös yhdessä. T ihastui leffaan niin ikään. Elokuvan trubaduurikohtaus on kertakaikkiaan ihastuttava. Pakko laittaa se tähän. Tämän leffan myötä karisivat myös T:n ennakkoluulot ranskalaista nykyelokuvaa kohtaan.

3. Kohtauksia eräästä avioliitosta (Scener ur ett äktenskap, 1973). Bergmanin upea luomus on alunperin tv-sarja, josta kirjoitimmekin tovi sitten klik, mutta siitä on olemassa myös elokuvaversio. Dialogi on viiltävää ja näytteleminen mestarillista.

4. – 7.  Pedro Aldomóvarin elokuvat ovat meidän molempien suosikkeja ja sielu suorastaan huutaa näkemään niitä säännöllisin väliajoin. Pedron leffat eivät jätä ketään kylmäksi ja ne on oikeastaan vain koettava itse. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät voi sietää, mutta me rakastamme niitä! Muutaman leffan nostimme erityisesti listallemme, mutta huonoimmillaankin Aldomóvar on oikeastaan aika hyvä. Puhu hänelle (Hable con ella 2002), Huono kasvatus (La mala educación 2004), Volver (2006),  ja Iho, jossa elän  (La piel que habito 2011). Seuraavassa upea laulu Volver elokuvasta Volver.

8. Prinsessa Mononoke (Mononoke hime 1997)Studio Ghiblin ja Hayao Miyazaki ovat tehneet monta mestarillista animaatiota, mutta Prinsessa Mononoke on niistä ehkä yhtenäisin ja elokuvallisesti ansioikkain. Vaikuttava elokuva.

9. Avatar (2009)James Cameronin fantasia oli leffakankaalta ensimmäisenä kunnollisena 3D-kokemuksena aivan huikea. F kävi katsomassa sen viikon sisään kaksikin kertaa. Vaikea sanoa miten se toimii television ruudulta, mutta valkokankaalta nähtynä se oli kyllä upea kokemus.

10. Skyfall (2012)Kun perheessä on viisi miestä, niin Bondit ovat osa elokuvallista elämää. Skyfall on toiminut ehkä parhaiten kautta aikojen. Jotenkin siinä on kaikki kohdallaan ja onhan Adelen vetämä tunnari ihan mahtava!

11. Miekkailija (2016). Tykkäämme usein pienistä suurista elokuvista. Klaus Härön Miekkailija on juuri sellainen. Elokuvan tarina on yksinkertainen – samoin toteutus, mutta yksinkertaisuudessaan elokuvasta on tullutkin jotain enemmän. Nimittäin hyvä leffa.

12. Postia pappi Jaakobille (2009). Myöskin Klaus Härön ohjaus. Pieni suuri elokuva tämäkin. Ja kuvattu pitkälti meillä päin täällä Satakunnassa. Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen tekevät hienot roolityöt.

13. Piukat paikat (Some Like It Hot 1959). Jostain syystä kaivoimme suhteemme alkumetreillä elokuvan Piukat paikat käsiimme. Ja onhan se ihan hulvaton!

14. Bussipysäkki (Bus Stop 1956). Myös tätä elokuvaa tähdittää Marilyn Monroe ja pakko myöntää että kaikessa vanhanaikaisuudessaan kertakaikkisen viihdyttävä ja hauska leffa. Tämän leffan katseleminen osui myös suhteemme alkumetreille.

15. Tunnit (Hours 2002)Tätä elokuvaa emme ole katsoneet yhdessä, mutta molemmilla on jäänyt siitä hyvät fiilikset. Meryl Streep on roolissaan ihan sairaan hyvä ja niin myös Nicole Kidman ja Julianne Moore. Listallemme ei ole päätynyt mitenkään ihan hirveän montaa 2000-luvulla tehtyä amerikkalaiselokuvaa, mutta Tunnit täältä itseoikeutetusti löytyy.

16. Kuka pelkää Virginia Woolfia (Who’s Afraid of Virginia Woolf? 1966). Jos Kohtauksia eräästä avioliitosta on huikea avioliittodraama viiltävine dialogeineen, niin on kyllä tämäkin. Elizabeth Taylor on aivan käsittämättömän roolissaan.

17. Kissa kuumalla katolla  (Cat on a Hot Tin Roof 1958). Myös tässä leffassa yhden päähenkilön roolin tekee Elizabeth Taylor. Elouvan koko casting on hieno ja tarinassa on kaikki klassikon ainekset. Kävimme viime keväänä katsomassa Turun kaupunginteatterin version ja vaikka se ihan ok olikin, niin ei kyllä vedä vertoja tälle 60-luvun elokuvaversiolle. Lue lisää teatteri-illastamme klik.

18. – 20. Millenium-trilogia. Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor 2009),  Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden 2009)  ja Pilvilinna joka romahti (Luftslottet som sprängdes 2009) Meiltä oli mennyt ohi Stieg Larssonin romaanit ja katsoimme elokuvat televisiosta vähän vahingossa ja elokuvasarja imaisi meidät täysin mukaansa. F fanittaa edesmennyttä Michael Nyqvistiä myös hänen muissa rooleissaan ja Noomi Rapace Lisbet Salanderina on vailla vertaa. Luimme trilogian vasta elokuvien jälkeen ja se toimi itse asiassa niin oikein hyvin.

21. Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind 2004). T katsoi tämän elokuvan hiukan ennen kuin tapasi F:n. F:n muutettua Savukoskelle puoleksi vuodeksi lähetti T leffan postissa pohjoiseen. T oli todella vaikuttunut tarinasta ja uskoo että ainakin osittain se vaikutti päätökseen tehdä parisuhteessa kaikki toisin kuin ennen.

22. Napapiirin sankarit I (2010) Huikean hauska kotimainen pläjäys, missä ollaan monella tavalla suomalaisuuden ytimessä. Harmittaa vain kun kohta kukaan ei enää muista, miten asiat menivät kun siirryttiin analogisista tv-lähetyksistä digitaalisiin – ja tästä syystä elokuvasta ei ehkä tule klassikkoa, vaikka muuten ainekset olisivat kasassa.

23. Lost in Translation (2003). Tämän Sofia Coppolan leffan näimme ennen kun tapasimme. Olemme molemmat olleet vaikuttuneita tämän elokuvan tunnelmasta, huumorista ja koskettavuudesta.

24. Marie Antoinette (2006)Kaivoimme tämän niin ikään Sofia Coppolan ohjauksen esiin viimeksi vähän ennen Pariisin reissuamme. Tuntui hauskalta kävellä Versaillesissa kun leffa oli tuoreessa muistissa. Elokuvan musiikki on täydellistä.

25. Walk the line (2005) Johnny Cashin ja Jude Carter Cashin rakaustarinan kertova elokuvan T lähetti myös F:lle Lappiin. Johnnyn ja Juden rakkaustarinan alkumetrit olivat melko lailla traagisemmat kuin meidän, mutta samistuimme silti tähän upeaan tarinaan. Ehkä sen vuoksi että myös Cashit löysivät rakkauden toisiinsa toisella kierroksella – aivan kuten mekin. Kerrottakoon tässä että Trubaduuri ei mitenkään erityisesti ole countryn ystävä  (oikeastaan kaikkea muuta), mutta tässä leffassa on paljon muutakin kuin musiikki.

26. Priscilla – Aavikon kuningatar (The Adventures of Priscilla the Queen of the Desert 1994).  Priscillan hahmokavalkadi ja huumori ovat aivan lyömätön yhdistelmä. Tämän leffan olemme kumpikin nähneet tahoillamme vuosia sitten. Nyt voisi olla aika ottaa uusintakierros.

27. (500) Days of Summer (2009) Parisuhteemme miespuolinen osapuoli ei todellakaan pidä romanttisista komedioista, mutta tämä leffa tekee poikkeuksen, mutta se ei olekaan perinteinen romanttinen komedia klassisista aineksistaan huolimatta.

28. Kaunis mieli (A Beautiful Mind 2001). Elokuva on monella tavalla hieno ja vaikuttava, mutta kestää mielestämme vain yhden katselukerran, joten tuskin päätyy skriinille uudelleen, vaikka emme ole sitä nähneetkään yhdessä.

29. Billy Elliot (2000) Billy Elliot oli F:lle tuttu ja katsoimme sen taannoin telkkarista. Oikea hyvän mielen elokuva, mikä voisi olla hauska nähdä myös musikaaliversiona näyttämöllä.

30. Tyttö sinä ole tähti (2005) Emme ehkä ole ihan kohderyhmää, mutta onhan tämä ihan klassikko rakkauselokuva.

31. Vicky Cristina Barcelona (2008) Woody Allenilla on monta ihan mainioita elokuvaa, mutta jostain syystä listoillemme päätyi vain Vicky Cristina Barcelona.

32. Dressmaker (2015) Kun F oli huhtikuussa 2015 kuukauden Roomassa, niin bussien kyljet olivat täynnä upeita mainoskuvia Kate Winsletistä punaisessa puvussaan. Mainonnan uhrina F raahasi T.n elokuviin ja onneksi raahasi. Elokuva on kummallinen, kaunis ja hauska.

33. Les Miserables (2012) Olimme käyneet katsomassa Les Miserablesin Åbo Svenska Teaterissa ja hurmaantuneet siitä aivan totaalisesti. Elokuvaversion katsominen hieman arvelutti, mutta pidimme myös siitä aivan valtavasti. Elokuva vaatinee elokuvateatterin tai ainakin tasokkaan kotiteatterin äänentoistoineen. Trubaduurilla on muuten juuri parhaillaan luvussa  Victor Hugon Kurjat, mihin maailmankuulu musikaali tietysti perustuu. Kävimme myös katsomassa Tampereen teatterin suomenkieleisen version. Haaveilemme näkevämme musikaalin vielä kerran livenä jossain… ehkä Lontoossa tai Pariisissa.

34. Hail, Caesar (2016) Tämän elokuvan näimme myös valkokankaalta ja leffa olisi varmaankin mennyt sivu suun, ellei ystäväpariskuntamme olisi kutsunut meitä mukaansa. Cohenin veljesten tuotanto on vähintäänkin erikoinen ja esimerkiksi Fargo löytyisi tältä listalta jos tämä olisi vain Trubaduurin lista. F kuitenkin viehättyi  Cohenien Hail, Caesarista, joka on monella tavalla aivan hulvaton.

35. Aamiainen Tiffanylla (1961) Jostain syystä meiltä molemmilta oli tämä Audrey Hebrunin tähdittämä elokuva näkemättä ja katsoimme sen vasta aivan vähän aikaa sitten. Elokuvahan on aivan loistava! Hauska, älykäs ja valloittava.

Audrey

Otamme mielellämme hyviä elokuvasuosituksia vastaan ja samalla toivotamme rentouttavia hetkiä hyvien leffojen parissa!

F&T

Paneminen on todellakin yhteinen asia

White Trash Disease -blogin Nata kirjoitti kipakan postauksen siitä, miten hän kokee että ehkäisy ei ole yhdessä petipuuhiin rynnivän pariskunnan asia, vaan hommassa se jää usein naisen (bloggaajan näkemys) tai ainakin toisen fiilaajan vastuulle, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin.

Meillä on vähän samankaltainen näkemys asiasta perstuntumalla sanoen. Toivoisimme todella, että asenteet olisivat muuttuneet  ja ehkäisy olisi asia, joka otettaisiin reilusti esiin ja siitä kannettaisiin yhdessä vastuuta.

Olemme muutaman kerran jonkin ehkäisyjutun luettuamme olleet varsin tuohtuneita vallalla olevista asenteista.  Kun esimerkiksi puhutaan keski-ikäisten ihmisten ehkäisystä, niin saattaa olla, että koko jutussa ei edes mainita miehen sterilisaatiota vaihtoehtona, vaikka se lienee kaikista järkevin keino silloin kun ikää on tarpeeksi ja lapsiluku on täynnä.

Kun me laitoimme hynttyyt yhteen kymmenisen vuotta sitten ja pääsimme siihen pisteeseen perhesuunnittelussa (tämä tapahtui varsin pian), että yksimielisesti päätimme olla hankkimatta yhteisiä lapsia, Trubaduuri ilmoittautui vasektomiajonoon. Jonotellessa meni melkein 1,5 vuotta, mikä on ihan älyttömän pitkä aika, mutta näin tämä julkisen terveydenhoidon piirissä tällä hetkellä menee. Kysymys kun ei ole kiireellisestä asiasta. Toki sterilisaation voi tehdä myös yksityisellä puolella.

Sterilisaatio on miehelle huomattavasti helpompi operaatio kuin naiselle ja näin ollen oli selvää, että tartuimme tähän vaihtoehtoon. Emme ole katuneet.

T koki vasektomian hyvin helppona operaationa josta kokonaan toipuminen kesti vain parisen viikkoa. Silloinkin oikeastaan ainoa rajoitus oli että rakastellessa piti ottaa vähän rauhallisemmin.

Ja koska paneminen on meille yhteinen asia, F käyttää edelleen hormonikierukkaa vasektomiasta huolimatta. On ihanaa kun jokainen päivä on varmasti varma päivä!

Lisää sterilisaatiosta voi lukea mm. täältä.

F&T


 

Mars ja venus samassa altaassa

Viime sunnuntaina aloitimme taas uimisen. Tai oikeastaan T oli aloittanut sen jo aiemmin syksyllä, mutta viime viikonloppuna päädyimme pitkästä aikaa yhdessä samaan altaaseen. Niin kuin niin montaa asiaa tässä maailmassa, niin myös uimista me lähestymme varsin erilaisista lähtökohdista. Mars ja venus. Jing ja jang. Musta ja valkoinen.  Minä olen ollut aina varsinainen vesipeto ja opin uimaan jo reilusti ennen kouluikää. Lapsuudestani muistan erityisesti, että olin meressä uimassa koko ajan. Uimamaisterikin olen ja entinen uimaopettaja myös. T ei pitänyt lapsena uimisesta ja eikä myöskään oikein oppinut silloin koko hommaa. Jostain käsittämättömästä syystä hän kuitenkin päätyi opettelemaan uimisen jalon taidon  aikuisiällä ennen meidän tapaamistamme.

Minulle kaikki uimiseen liittyvä on ollut aina helppoa  – on sitten kysymys esimerkiksi sukeltamisesta tai kellumisesta. Suhteemme alkumetreillä T kysyi minulta neuvoja kellumisen opetteluun. En oikein tahtonut ymmärtää koko kysymystä. ”Menet veteen ja alat kellua – miten niin?” Ei onnistu kyseinen homma mieheltä edelleenkään.

Uiminen on kuitenkin yhteinen liikuntaharrastuksemme ja olemme siinä nykyään tasavertaisia. T:llä on parempi kunto ja hän hioo tekniikkaansa koko ajan. Minä porskutan menemään veden kannattelemana omalla tyylilläni  ja vauhti on varsin tasainen kummallakin. Peräkanaa me menemme.

Uimisen jälkeen on aina aivan valtavan hyvä olo ja yhdessä liikkuminen on ihan sikakivaa. Jos meillä olisi yhteistä aikaa enemmän haluaisin, että voisimme harrastaa myös tanssia yhdessä. Hiihtäminen, luisteleminen ja laskettelu ovat myös kivoja lajeja. Niin ja keilaaminen ja tietysti käveleminen… Sauvakävelyä harrastavat nykyään kuulemma hipsteritkin. Ainakin Turussa. Biljardista ei tule mitään, koska häviän aina –  enkä kestä sitä. Rullaluistelukaan ei onnistunut, koska T oli siinä niin surkea. Mitähän muita lajeja sitä voisivat tämmöiset sunnuntailiikkujat yhdessä kokeilla…?!

 

F

 

 

Syyssonaatti

”Syyssonaatti (ruots. Höstsonaten) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1978. Se on pienimuotoinen kamarielokuva, joka kertoo kuuluisan pianistin (Ingrid Bergman) ja hänen laiminlyömänsä, nyt jo aikuisen tyttären (Liv Ullmann) kohtaamisesta. Syyssonaatti oli Ingmar ja Ingrid Bergmanin ainoa elokuvayhteistyö, ja Ingmar Bergman kirjoitti sen varta vasten Ingrid Bergmanin ja Liv Ullmannin näyteltäväksi.” (Lähde: Wikipedia)

Katsoin Syyssonaatin viime viikolla. Monella tapaa sykähdyttävä elokuva. Bergmanit ja Liv Ullmann loistavat – jälleen kerran. Ja miten upea Ingrid Bergman onkaan punaisessa puvussaan!

” Syyssonaatti Ooppera. Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa Sebastian Fagerlundin säveltämä ooppera Höstsonaten, jonka libretto perustuu Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen. Kantaesityksessä Suomen Kansallisoopperassa lauloivat Anne Sofie von Otter ja Erika Sunnegårdh.” (Lähde: Wikipedia)

Katso ja kuuntele ooppera täältä. Niin mekin aiomme tehdä.

”Sonaatti (< lat. sonare ’soida’) on eräs taidemusiikin teostyyppi. Se on alun perin tanssi, joka on vähitellen muokkaantunut soitinmusiikiksi ja lopulta moniosaiseksi teokseksi. Sonaatteja on sävelletty pääosin pianolle, viululle, sellolle sekä muutamille puhaltimille. Näistä soittimista piano on ainoa, jolle yleensä ei ole säestystä, mutta on olemassa myös kahdelle pianolle sävellettyjä sonaatteja. Orkesterille sävellettyjä sonaatteja kutsutaan sinfonioiksi, ja orkesterille ja solistisoittimelle sävellettyjä sonaatteja konsertoiksi. Klassisen kauden konserttojen ensimmäinen osa poikkeaa hiukan sonaattimuodosta. Sonaatteja on sävelletty lisäksi pienille yhtyeille, kuten pianotrioille ja jousikvarteteille.”  (Lähde: Wikipedia)

Meidän viikonlopun syyssonaatti:  oleilua takkatulen äärellä, kävelyä metsässä, kauden ensimmäiset suppikset, mööbleeramista, sisustamista, tukkintuneen viemärin aiheuttama härdelli, aamu-uinti uimahallissa, stressin purkaantumista, itkua, halailua, pussailua, iltapäiväkahvit ulkona ja syksyn värien ihastelemista.

 

F

Mitä muuttaisin puolisossani…?

Kävin yhtenä päivänä ajatusleikkiä itsekseni. Jos haluaisin muuttaa Trubaduurissa jotakin, niin mitä se olisi… !?! Olisikohan se kivaa jos T olisi jotenkin rotevampi ja lihaksikkaampi..?! Njaa – aika vähän niitä lihaksia tässä nyt on tarvittu, hyvin on veden kantamiset sun muut askareet sujuneet nykyisilläkin, melko olemattomilla, muskeleilla. Entä olisikohan parisuhteemme jotenkin jännittävämpi, jos T yllättäisi minut aina välillä jotenkin romanttisesti…!?! Enpä tiedä… noin kerran vuodessa on nykyinen tahti ja hyvin on pärjätty. Tulin siihen tulokseen etten halua muuttaa aviomiehessäni mitään. Äskeiset esimerkitkin hakemalla hain.

Huomattavasti helpompaa oli keksiä niitä asioita, mitä muuttaisin itsessäni. Lista ei ole pitkä, mutta sitäkin selkeämpi.

Kysyin vuorostani T:ltä mitä hän muuttaisi minussa ja hän vastasi, että moniin minun ominaisuuksiini kuuluu sekä hyviä että huonoja puolia. Ja sitten hän vastasi, ettei haluaisi muuttaa minussa mitään. ”Olen rakastunut nimenomaan sinuun.”, sanoi mieheni.

Olemme molemmat realistisia toistemme puutteiden suhteen ja emme haikaile joitakin sellaisia asioita, jotka tiedämme olevan juuri nyt saavuttamattomissa. Se olisi tämän käsillä olevan hetken hukkaamista ja eliminoimista.

Jos T keskittyisi haaveilemaan hoikasta ja säästäväisesta vaimosta ja minä lihaksikkaasta ja dynaamisesta miehestä – me kadottaisimme toisemme ja mitätöisimme sen, mitä meillä on nyt. Se tuntuisi aivan pöljältä. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö tukisi toisen pyrkimyksiä muutokseen. Mutta muutosta odotellessa olemme päättäneet rakastaa toista juuri sellaisena ihmisenä kun hän juuri nyt on.

Sain ihanalta ystävältäni Maaretalta lahjaksi hänen uusimman kirjansa Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani ja aion ottaa kirjan opit ja harjoitteet elämääni. Haluan muuttaa ensisijaisesti itseäni, en kumppaniani.

 

F

File 19.9.2017 19.40.52.jpeg

Lomalla parisuhteessa

Taas on ehtinyt kulua melkoinen tovi kun viimeksi kirjoitin mitään (F on sentään postaillut ahkerasti). Tiedoksi kuitenkin että suhteessamme ei ole edelleenkään tapahtunut mitään dramaattista, vaikka laiska kirjoittaja olen ollutkin. Mutta, koska meillä F:n kanssa menee aina vaan loistavasti, on suoranainen velvollisuuteni välillä yrittää pohtia mistä se johtuu. Jos vaikka yksikin lukija saa näistä mietteistäni apua, niin tämä kannattaa.

Kesäloma on takana ilman yhtään riitaa. Olimme mökillä käytännössä yhdessä lähes viisi viikkoa yhteen menoon, yöt ja päivät. Tottakai kumpikin meistä teki välillä omia juttujaan, mutta välimatkaa oli enimmillään muutama metri. Loman aikana rupesin huvikseni bongaamaan tilanteita jotka olisivat voineet äityä riidaksi. Sellaisia sattui itse asiassa melkeinpä päivittäin. Saatoin kuvitella mielessäni miten riita olisi alkanut ja jatkunut. Välillä harrastimme tätä kuvitteluleikkiä yhdessäkin.

Temperamenttimme ovat hyvin erilaisia, joten hermot voisi mennä kummalla vaan monessa tilanteessa kun ollaan pitkään yhdessä. Miksi näin ei kuitenkaan käynyt? Luulenpa että kyseessä on niin yksinkertainen asia kuin rakkaus. Yksi olennaisimpia asioita rakkaudessa on, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Rakastava ihminen ei ole kriittinen rakkautensa kohteelle vaan rakastaa hänen ”vikojaankin”. Arvosteleva suhtautuminen on taas myrkkyä parisuhteelle, vaikka se tapahtuisikin vain omassa mielessä.

Miten sitten ylläpitää rakkautta ja toisen arvostamista? Yksi meidän keinoista on ”vierihoito”: ollaan toisissamme kiinni ja pussaillaan monta kertaa päivässä. Ja rakastelu. Oksitosiinia erittyy ja kiintymys pysyy ja lujittuu. Kumpikin meistä myös sanoo päivittäin ääneen rakastavansa toisiaan. Ja vielä niin että joka kerta pysähdymme sanomaan sen. Ei siis mikään ”I love you”, vaan ”Rakastan Sua”. Näin varmuus toisen rakkaudesta pysyy. Muista keinoista voi lukea tämän blogin aiemmista postauksista: esim. klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik

Jopa niinä lomapäivinä kun F katsoi yhden Game of Thrones -tuotantokauden päivässä päästäkseen kanssani ajan tasalle, nautin siitä että pystyin mahdollistamaan hänelle moisen uppoutumisen. F oli aivan muissa maailmoissa mutta silloinkin ehdimme rakastella ja pitää kiintymystä yllä. Siksi minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia keittää F:lle kahvia aamulla, tehdä ruokaa päivällä, keittää iltapäiväkahvit ja tehdä iltapalaa viitenä päivänä yhteen menoon. Tein sen silkasta rakkaudesta vaimooni.

 

T

 

 

 

Viva la Musica!

”Joo… Se on Viva la Musicasta.”, vastasi Trubaduuri minulle monasti, kun hän oli ensin laulanut minulle entuudestaan tuntemattoman tai tutun laulun näppäilen ikivanhaa kitaraansa ja kysynyt sitten lempeästi ruskeilla silmillään, että pidinkö hänen laulustaan… Ja minähän pidin.

Viva La Musica on hänen lukioaikainen musiikin oppikirjansa, jonka selkämys on repaleinen ja jonka ensimmäiselle sivulle on laskettu lyijykynällä muutama kiperä kertolasku allekkain. T on kertonut miten hän nuorena miehenä opetteli kitaran kanssa siitä monta kappaletta ja siihen hänen repertuaarinsa pohjautuu tänäkin päivänä. Nappasin kirjan mukaani Turusta ja selailin kirjaa, joka on todella kattava teos musiikista. Vastaavanlaista tietopakettia on turha etsiä nykylukiolaisen repusta. Ja miten monta ihanaa laulua nuotteineen sen sivuilta löytyy! Esimerkiksi Tekeekö mielesi Annan kanssa.

Viva La Musican tekijät (Seija Järvinen, Tuula Kotilainen ja Marja-Riitta Väkevä) ovat onnistuneet kaikin puolin sisällön suhteen ja jäin ahmimaan kirjan artikkeleita, kuvia ja kuvatekstejä. Miettikääpä! ”Pari, toisiaan täydentävät osat kokonaisuudessa.” Ja havainnollistavana kuvana suutelevat hiihtäjät. Ihanaa!

Vivalamusica_3

Ehkä rakkain laulu minulle on Armaan läheisyys, jonka T nauhoitti minulle aivan suhteemme alussa kämisellä puhelimellaan ja lähetti minulle sen sähköpostin liitetiedostona ja jota kuuntelin sydän väpättäen. T on laulanut sen minulle kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Hän lauloi sitä minulle puhelimessa, kun ikävöimme toisiamme, kun asuin pohjoisessa. Hän lauloi sen meidän hääjuhlassamme ja omissa 50-vuotisjuhlissaan.

Armaan läheisyydessä on Goethen sanat,  jotka on suomentanut Uuno Kailas ja sen on säveltänyt Toni Edelmann. En pysty kuuntelemaan kenenkään muun kuin mieheni tulkintaa kappaleesta.

Vivalamusica_6

Trubaduuri on luvannut laulaa minulle aina kun pyydän ja minä pyydän aika usein ja silloin me muistelemme, mitä lauluja Viva La Musicassa olikaan…

 

F

Vivalamusica_4

Vivalamusica_5 Vivalamusica_7 Vivalamusica_1 Vivalamusica_9 Vivalamusica

 

 

 

”Olkoon tuuli myötäinen!”

”Olkoon tuuli myötäinen!”, huudahti Mira Haahti, kun lähdimme ihastuttavasta Tellinasta, missä piipahdimme sunnuntaina juuri ennen kotimatkaa ihastelemassa upeita maisemia merelle ja Miran hienoa taidetta. Niin kuulemma Hangossa on tapana sanoa. Minulle nousi iho kananlihalle. Täydellinen lopetus täydelliselle viikonlopulle.

Olen jo pitkään haaveillut että voisimme tehdä viikonloppuretken Hankoon ja kun saimme keväällä hääkutsun, niin asia oli sitä myötä selvä. Syyskuun alun viikonloppu ylistetyssä Hangossa olisi varmasti aivan mahtava. Ja sitä se todellakin oli.

Olemme ystävystyneet Hangon Annan kanssa muutama vuosi sitten Annan ja Tomin blogin kautta (minä olen syypää siihen että pariskunta raahautui Harjavaltaan, Emil Cedercreutzin taiteilijakotiin) ja nyt vietimme osan viikonlopusta nelistään. Pääsimme jopa Parkkosen studiolle yökylään. Juuri sinne, missä Stella ja Jarnokin viettivät Hanko-viikonloppunsa. Tunsimme itsemme erittäin erityisiksi.

Illallinen Makasiinissa, jatkot+Trubaduurin privakeikka studiolla, lattet&lohileivät Lillanista, ajelua ympäri Hankoa, surffareiden bongaamista, kävelyä rannoilla – ja hyviä keskusteluja tuoreiden ystävien kesken. Ja kaiken kauniin ihastelemista. Annalla on käsittämättömän taito luoda kauneutta ja tunnelmaa ympärilleen juuri oikealla rouheudella, ja Tomin upeat valokuvat säväyttävät. Vai mitä sanotte siitä, että studiossa pyöri Jean-Paul Belmondon tähdittämä leffa meidän saapuessamme sinne? Kynttilät ja lyhdyt valaisivat upeaa tilaa ja esille oli nostettu punakantisia kirjoja. Parkkosen upeista kuvista ei tahdo saada silmiään irti. Sohvapöydälle oli drinkkivärkit Napue Gin &tonicia varten, jotka nautiskelimme juuri ennen kuin kävelimme itäsatamasta kirkkoon.

Kun sunnuntaina makasimme Turun kodissa vatsat täynnä intialaista ruokaa totesimme olleemme kuin luksuslomalla ulkomailla.  Ihana isäntäpari. Ihanat häät. Ihana Hanko.

F