Ruualla rakastaja

Hei olen Marjaana, joka myös Flirttimaisterina tunnetaan. Olen ruualla rakastaja. Jostain luin joskus että ruokaa ja tunteita ei saa sekoittaa. No, minä sekoitan tunteet kaikkeen. Etenkin ruokaan.

T teki  eilen pitkän ja intensiivisen päivän töissä kun minä chillailin huolettomana kamerani kanssa turuilla ja toreilla. Ja hieman shoppailinkin.

Miten muulla voisin tasapainottaa tätä epätasapainoa kuin valmistamalla rakkaalleni maukkaan aterian?  Oli ehdottomasti pastan aika. Jotenkin spaghetti alla puttanesca eli ilotytön pasta tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Ainekset:

500 g spagettia
kastike:
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (400g)
2 pientä sipulia
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 prk sardellifileitä
1 dl mustia kivellisiä oliiveja ( poista kivet ja halkaise oliivit)
2 rkl kapriksia
nippu persiljaa
1 tuore chili pieneksi silputtuna
neitsytoliiviöljyä

Ohje:

Pastavesi kiehumaan. Pannulle reilusti oliiviöljyä. Sipulit kuullotetaan ensin ja perään heitetään sardellifileet. Fileet oikeastaan katoavat sipulien ja oliiviöljyn joukkoon. Sitten vuorossa on valkosipuli, chilisilppu ja tomaatit. Seuraavaksi  on oliivien ja huuhdeltujen kapristen vuoro. Sekaan vielä reilusti persiljaa.  Annetaan hautua parikymmentä minuuttia, jonka aikana ehtii keittää spagetin. Lopuksi spagetti sekoitetaan kastikkeeseen ja päälle vielä persiljaa ja hyvää oliiviöljyä. Italialainen punaviini olisi sopinut komeasti kaveriksi. Nam ja maiskis.

 

F

ilotytonpastaa

ilotytonpastaa_1

ilotytonpastaa_2

ilotytonpastaa_3

Punahaukka liikenteessä

Trubaduuri lähti aamulla reippaasti töihin ja minä päätin lähteä kaupungille kuvailemaan… kaikkea punaista. Harmaa ja sateinen Turku oli mielenkiintoinen miljöö punaisen värin metsästykseen.

Uudet, punaiset, tennarit ja Red-lehti sentään hiukan lohduttivat punaisen nälkääni.

F

PS Kui Designin Local shop oli minulle uusi tuttavuus ja ehdottomasti pistäytymisen arvoinen.

turku-punahaukan-silmin

turku-punahaukan-silmin_1

turku-punahaukan-silmin_2

turku-punahaukan-silmin_3

turku-punahaukan-silmin_4

turku-punahaukan-silmin_5

turku-punahaukan-silmin_6

turku-punahaukan-silmin_7

turku-punahaukan-silmin_8

turku-punahaukan-silmin_9

turku-punahaukan-silmin_10

turku-punahaukan-silmin_11

turku-punahaukan-silmin_12

turku-punahaukan-silmin_13

turku-punahaukan-silmin_14

turku-punahaukan-silmin_15

turku-punahaukan-silmin_16

turku-punahaukan-silmin_17

turku-punahaukan-silmin_18

turku-punahaukan-silmin_19

turku-punahaukan-silmin_20

turku-punahaukan-silmin_21

turku-punahaukan-silmin_22

turku-punahaukan-silmin_23

turku-punahaukan-silmin_24

turku-punahaukan-silmin_25

turku-punahaukan-silmin_26

turku-punahaukan-silmin_27

 

Ei kolahtanut

Eilen kävimme Turun taidemuseossa Elina Brotheruksen valokuvanäyttelyssä. Teokset olivat vuosilta 1998-2015.

Brotherus on ikätoverini ja yksi kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia valokuvataiteilijoita. Hän on omassa taiteessaan laittanut itsensä likoon varsin perinpohjaisesti. Joidenkin töiden maalauksellisuus ja miljöiden rosoisuus ja jylhyys viehättivät minua, mutta kokonaisuus jätti meidät molemmat kylmäksi. Aina ei kolahda.

 
F

turun-taidemuseo_brotherus

turun-taidemuseo_brotherus_1

Hääpäivä herkutellen

Virallisesti viides hääpäivämme oli jo perjantaina, mutta koska pojillani oli menossa potkijaisetpenkkaritjavanhojentanssit-juhlaviikot ja en halunnut missata niistä mitään, niin pääsimme juhlistamaan hääpäiväämme vasta lauantaina. Mutta hyvää kannatti odottaa. T odotti minua Turun kodissamme sampanja kylmässä kun pörhälsin aamupäivällä Satakunnasta kultani luo.

Trubaduuri oli varannut meille hyvissä ajoin pöydän turkulaisesta ravintola Karu Izakayasta. Olemme olleet paikassa aikaisemmin  Food and  fun -festivaalien aikana, jolloin herkuttelimme islantilaisen kokin loihtiman menun, ja kerran ystäviemme kanssa sushilla. Olimme kuulleet paljon kehuja Karun maistelumenusta ja olimme päättäneet nauttia sen hääpäivämme kunniaksi.

Ennen Karua kävimme juomassa aperitiiveiksi lasilliset kuubalaista rommia läheltämme löytyvästä kortteliravintola Kerttulin Kievarissa, joka on erikoistunut viskeihin ja rommeihin. Hauska pikkukapakka, missä on asiantunteva ja ystävällinen palvelu.

Mutta sitten itse asiaan eli Karun maistelumenuhun, joka koostuu keittiön valitsemista päivän raaka-aineista valmistetuista tarjoiltavista. Emme siis tienneet, mitä tulisimme syömään, mikä teki ravintolaillasta jännittävän ja elämyksellisen, varsinkin kun herkut olivat toinen toistaan parempia. Koko menussa oli vahva itämainen meininki, mutta mukana oli myös hawajilaisia makuja ja mukaan mahtuivat myös perinteiset nigirit ja sashimit.

Ruuat olivat aivan jumalattoman hyviä, palvelu rentoa ja ystävällistä. Nuori tarjoilijamies sydäntatskoineen oli asiantunteva ja mukava (kuten muukin henkilökunta). Hän ymmärsi myös hyvin haluni kuvata hänen sydäntatuointinsa, jotka riemastuttivat hääpäivän viettäjää suuresti. Karu on pieni ravintola, jonka selkeä sisustus on todella kaunis. Sinne kannattaa tulla kauempaakin syömään, sillä itse en ainkaan keksi mitä muuta olisin kaivannut täydelliseen ravintolailtaan. Menu on todella runsas ja vatsat piukeina kävelimme kotiin kahden tunnit herkuttelun jälkeen. Ai lähdimmekö jatkoille? No ei. Meillä oli muuta tekemistä.

F

haapaiva2017


haapaiva2017_1

haapaiva2017_2

haapaiva2017_3

haapaiva2017_4

haapaiva2017_5

haapaiva2017_6

haapaiva2017_7

haapaiva2017_8

haapaiva2017_9

haapaiva2017_10

haapaiva2017_11

haapaiva2017_12

haapaiva2017_13

haapaiva2017_14

haapaiva2017_15

haapaiva2017_16

haapaiva2017_17

Roolien vankina seksissä

Arvoin tässä että kirjoitanko miehestä roolien vankina vai seksistä. Päädyin sitten kirjoittamaan miehestä roolien vankina seksissä. Miehelle kun on annettu hyvin ahtaat raamit seksin suhteen (ainakin heteroseksissä), mikä on harmillista myös naisen kannalta. Jatkuvasti törmää erilaisiin kirjoituksiin naisen seksuaalisuuden kompleksisuudesta kun taas miehistä sanotaan vain, että he ovat aina valmiina, naisivat ympäriinsä jos voisivat, miehillä orgasmi lähtee jalkojen välistä kun taas naisella kaikki tapahtuu pään sisällä jne.

Surullista on myös lukea Duodecimin terveyskirjastosta ennenaikaisen siemensyöksyn hoito-ohjeita, jotka lähtevät siitä että kyseessä on häiriötila. Ymmärrän toki, että se voi olla ongelma jos ehtii laueta ennen kuin on saanut housut pois jalasta, mutta ei vaikuta että tässä olisi siitä kysymys. Koko ennenaikaisen siemensyöksyn ajatus on oikeastaan absurdi, koska on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä että reippaasti yli puolet naisista ei saa orgasmia yhdynnässä. Eli silloinhan ainoa ”hoitokeino” on että nainen teeskentelee orgasmia! Jos ymmärrettäisiin että sääntö ”naiset ensin makuhuoneessa” on mieletön, mikä helpotus se olisi sekä miehelle että naiselle. Sillä eihän penis ole ainoa ruumiinosa, jota mies voi käyttää seksissä. Ja jos hirveästi keskittyy laukeamisen pidättelemiseen voi itse orgasmi mennä sivu suun ja tapahtuukin vain pelkkä siemensyöksy, eikä sillä sitten enää ole väliä oliko se ennenaikainen vai ei.

Ylipäänsä kaikenlaiset säännöt petipuuhissa on haitallisia, sillä silloin sekä miehelle että naiselle asetetaan ennakkopaineita siitä millaista seksin kuuluisi olla. Miehille ja naisille on toitotettu että miehellä pitää olla kestävyyttä eikä hän saa laueta liian aikaisin (mitähän sekin tarkoittaa?), naisen orgasmi on eri asia kuin miehen jne. Ja sitten yritetään toteuttaa näitä ennakko-oletuksia. Ei ihme että sekä miehelle että naiselle tulee paineita sängyssä.

Vähän vaikea kirjoittaa seksistä oman kullan kanssa mutta sen voin sanoa että en oikeastaan huomaa suurta eroa meidän orgasmien voimakkuudessa tai kestossa. Ja joskus toinen on panettuneempi toista ja toisinpäin, mutta yleensä toinenkin innostuu kun vähän lämmittelee. Välillä F saa ensin ja välillä minä. Ja joskus vain toinen saa. Välillä toisella orgasmi kestää pidempään, välillä toisella. Olemme heittäneet säännöt ja roolit romukoppaan ja muokanneet seksimme meidän näköiseksi. Se on äärimmäisen vapauttavaa. Suosittelen.

T


 

 

Entä jos rakkaus loppuu?

Laitoin eilen monta kuvaa meistä someen. Minä ja hän. Me.  Suutelemassa. Hymyssä suin. Kuvallista todistusaineistoa rakkaudestamme. Miten uskallan? Jos kuitenkin rakkaus välillämme loppuu?  Niin on tapahtunut ennenkin. Niin minulle kuin muillekin.

Mitään erityisiä takeita rakkautemme kestämiselle ei ole. Paitsi lupauksemme ja tahtotilamme. Mutta on sitä luvattu ja tahdottu ennenkin.

Eikö olisi vähän noloa, jos niin kävisi…? Ensin hehkuttaisi onneaan ja rakkauttaan, ja sitten kävisikin, niin että toinen ottaisi ja lähtisi. On sitä lähdetty ennenkin.

Aina välillä edellä mainitun kaltaiset ajatukset saattavat pulpahtaa mieleen. Ja hyvä niin. Se pistää ajattelemaan ja toimimaan. Pidän rakkauttamme kaikkea muuta kuin itsestäänselvyytenä. Hämmästelen miltei päivittäin käsittämätöntä tuuriani.  ”Mitä mä olen tehnyt oikein kun olen saanut tuollaisen ihmisen rinnalleni?”

Näin viidennen hääpäivän kynnyksellä voin todeta, että ainakin olen uskaltanut rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. En todellakaan ole pitänyt kynttilää vakan alla, vaan olen näyttänyt mitä tunnen ja mitä rakkautemme merkitsee minulle.

Jos meille jonakin päivänä tapahtuu jotain sellaista, että rakkautemme loppuu, niin silloin putoan korkealta. Mutta olen varma, että en tule koskaan katumaan sitä, että olen uskaltanut rakastaa. Näin täysillä ja kokonaan. 

F

Makumatka Pohjois-Afrikkaan

Ulkona on ollut koko päivän kirpakka pakkaskeli ja satumaisen kaunista. Melkein koko perhe on ollut kasassa ja päätimme jo aamulla, että tänään tehdään jotain sellaista ruokaa, mitä ei olla koskaan ennen valmistettu.  Ajatuksissa oli jotain aasialaista, tai ainakin itämaista. Rakkaudella ja ajan kanssa valmistettua ruokaa koko porukalle. Aamukahvin jälkeen F kävi lehtipinojensa kimppuun ja kasoista löytyi Gloria ruoka&viini 1/2015 -lehti. Kannen otsikko Kylmän talven lämmin Aasia lupasi hyvää. Selailimme lehteä ja silmiimme osui kirsikkatomaattitaginen ja Tabil-karitsapullien ohjeet. Lähdimmekin makumatkalle Pohjois-Afrikkaan.

Lehti kainalossa ryntäsimme ruokaostoksille. Jouduimme vaihtamaan karitsan jauhelihan naudan sisäpaistiin, jonka pyöräytimme itse lihamyllyssä hienoksi kotona, mutta muuten pitäydyimme melko hyvin lehden ohjeissa.

Keittiöstämme löytyi F:n vanhemmilta kulkeutunut lähes käyttämätön Tagine-pata, jolla syntyi ihanan makuinen kirsikkatomaattitagine.

Taginen ainekset:

3 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

200g kirsikkatomaatteja

1 prk valkoisia papuja

1 punainen chili

1,5 tl kardemummaa

2 dl kivettömiä oliiveja

1 dl appelsiinimehua (1 appelsiini puristettuna)

1 dl oliiviöljyä

400 g tomaattimurskaa

1,5 tl suolaa

4 dl turkkilaista jogurttia

1 ruukku korianteria

F hoiteli ruuan tämän osion: aivan ensimmäiseksi uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sipulista kuoret pois ja öljyn kuumennus paistinpannussa. Sekaan paprikajauhe ja sipulilohkot. Kuullotetaan hetki. Sipulit siirretään padan pohjalle ja päälle viskotaan huuhdellut  pavut ja kirsikkatomaatit. Lisäksi vielä pieniksi silputtu chili ja hienonnettu inkivääri.

Afrikan makuja_1.jpg

Lopuksi mausteet, tomaattimurska  oliivit, appelsiinimehu, öljy ja suola. Koko komeus sekoitetaan ja laitetaan puoleksi tunniksi uuniin. Kardemumma oli kokonaisena ja se hienonnettiin huhmaressa.

Turkkilainen jogurtti ja tuore korianteri lisätään padan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

 

 Tabil-lihapullien ainekset:

400 g jauhelihaa

mausteseos:

3 valkosipulin kynttä

1 rkl korianterin siemeniä

1 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

1 tl suolaa

T aloitti lihapullien tekemisen pyöräyttämällä lihan myllystä läpi. Valkosipulit lohkotaan melko isoiksi paloiksi. Korianterinsiement rouhitaan niin ikään huhmaressa. Kaikki mausteet, valkosipuli mukaan lukien hierotaan huhmaressa ihanan tuoksuiseksi tahnaksi. Tahna sekoitetaan jauhelihan joukkoon tasaisesti ja sen jälkeen  massasta  pyöritellään lihapullia.

Afrikan makuja.jpg

Koska paikalla oli nälkäinen teinipoikalauma T teki lihapullataikinan kolminkertaisena. T paistoi lihapullat gheessa eli kirkastetussa voissa pannulla. Ghee on aivan loistava tuote paistamiseen, sillä lihapulliin tuli kaunis paistopinta nopeasti. Lihapullat olisi voinut kypsentää myös  taginen joukossa, jolloin ne olisi lisätty pataan noin 15 minuutin jälkeen.

Taginen ja lihapullien kaveriksi pojille keitettiin vielä basmatiriisiä. Pohjoisafrikkalaiset mausteet maistuivat aivan taivaallisilta ja ihanan erilaisilta. Taas kerran päätimme panostaa uusien reseptien kokeiluun.

Yksi pojista pyöräytti iltapäivän kahvihetkelle vielä mutakakun, mikä teki helmikuisesta lauantaista varsinaisen herkuttelupäivän

F&T

afrikan-makuja_2

afrikan-makuja_3

afrikan-makuja_4

afrikan-makuja_5

afrikan-makuja_6

afrikan-makuja_7

afrikan-makuja_8

afrikan-makuja_9

afrikan-makuja_10

afrikan-makuja_11

afrikan-makuja_12

afrikan-makuja_13

 

Rakkaus asuu täällä

Ja kohta se taas näkyy… Uusimmassa Asun -lehdessä oli tulevien trendien fiilistelysivuilla juttu, johon iskin silmäni. Rakkaus kodissa -otsikon alla oli seuraavanlaista trendipohdiskelua: ”Miltä näyttää koti, jossa asuu rakkaus? Näkyykö intohimo ja seksuaalisuus kodeissa? Mikä on julkista, mikä yksityistä? Rakkaus – se ikuinen puheenaihe – on iso osa ihmisyyttä.  – – Miten onnellisuus näkyy kodissa?  Voiko kodin sisustus edistää kohtaamisia ja rakkautta?”

– Voi. Todellakin voi, huusin äänettömästi ja vannoin että otan kotimme sisustuksen (ja siisteyden) fokukseen. Jouluun asti meni hyvin. Ostin meille uudet kutulakanatkin Finnlaysonin popup-myymälästä ja loihdin ihanan tunnelman taloomme. Sohva siirrettiin lähemmäs takkaa, jonka äärellä on mukava rapsutella toisen niskaa ja kutitella korvan takaa. Ja hyggeillä. Trubaduurin siluetti näyttää jumalaiselta elävän tulen kajoa vasten hänen soittaessaan kitaraa.

Sitten keskuspölynimuri meni tukkoon. En imuroinut kolmeen viikkoon. T teki miehen työn ja selvitti tukoksen ja imuri toimii taas. Mutta. Kevääksi on suunniteltu pientä pintaremonttia, joten kaikki paikat menevät kuitenkin sekaisin. Pölykerros mustan venäläispianon päällä tihenee. Ostan tulppaaneita ja sytytän iltaisin kynttilöitä. Villakoirat juoksevat pitkin huushollia ja ikkunoita ei voi mitenkään tarkastella läheltä, eikä kaukaa. Karjun pojille, jotka eivät huolehdi viikkosiivouksista huoneissaan.

Käyn vähän väliä vilkaisemassa laatikkoa, missä odottaa makuuhuoneen uudet tapetit. Tilasin ne Tapettitaivaasta monta viikkoa sitten. Niin ja luen sisustuslehtiä. Mietin kirjaston tapettien repimistä alas ja suunnittelen erinäisten kuvakollaasien rakentamista. Huonekalujen järjestys on myös muutettava. Moppi ja luuti eivät ole heilahtaneet kertaakaan joulun jälkeen.

Trubaduurin elämä kulkee pääsääntöisesti pienessä repussa edestakaisin Varsinais-Suomen ja Satakunnan välillä, mutta tottakai osa hänen tavaroistaan on talossamme pysyvästi. Olen kuitenkin ajanut hänet ahtaalle. Miesparalla on vaaterekissämme muutama henkari, mutta laatikostot olen vallannut yksin tein. Tähän on tultava muutos. Anteeksi, kulta.

Olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet. En TODELLAKAAN ole konmarittanut mitään  ja jos joitakin pintoja on näkyvillä, ne ovat peittyneet pölyllä. Fengshuit ovat virranneet vituralleen ja wabi-sabi  puhtaine pintoineen on talossamme vitsi. Miehen omaa tilaa ei ole nimeksikään –  ei edes autotallissa.

Onneksi Asun-lehden Trendit 2017 -osiosta löytyivät myös otsikot SOTKU – check, JUURET – check ja TAIDETTA JA MUOTOILUA – check. Huh. Olen sittenkin ines skeneis. Ja ihan kohta kodistamme taas huomaa, että intohimo ja rakkaus asuvat meillä.

 

F

rakkaus-kodissa

 

Dokkari rakkaudesta, elämästä, kuolemasta ja kirjoittamisesta

Joko olet katsonut Yle Areenasta loistavan dokkarin supperkiinnostavasta kirjailijapariskunnasta Maj Sjöwallista ja Per Wahlööstä? Jos et, niin katso ihmeessä! Pariskunta loi yhdessä käsittämättömän Beck-hahmon rikostarinoineen ja oikeastaan antoi alkusysäyksen koko Nordic Noir -genrelle. Heidän rakkaustarinansa on ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen.

Katsoimme dokkarin joulun alla ja vinkkasimmekin siitä FB-sivuillamme. Trubaduurilla on nyt dokkarin innoittamana hyvää vauhtia menossa kymmenenosainen Beck-romaanisarja – ja  1960-luvulla kirjoitettu  Sjöwall&Wahlöö-tuotanto toimii edelleen.

F&T

PS Ja F on puolestaan täysin hurahtanut asetelmien kuvaamiseen…

sjowall_wahloo