Mitä irtiotosta jäi käteen?

Rooman kevät. Kokonainen kuukausi lämpöisessä ja kauniissa ikuisessa kaupungissa. Matkastani on kulunut neljä kuukautta ja välillä tuntuu, että kaikki on ollutkin unta, mutta ei. Vietin kuukauden ihmeellisen kauniissa ja erityisessa paikassa. Rooman visuaalisuus, italialainen kulttuuri ja mentalitetti, suurkaupungin käsittämättömän vanha historia, kevään huikea kauneus ja oma vapauteni totutuista rutiineista ja rooleista tekivät irtiotostani hienon kokemuksen. Merkityksellisimmäksi asiaksi muodostui kuitenkin kaikki ne ihmiset, joita kohtasin ja joihin tutustuin reissuni aikana. Villa Lante, Gionicolo-kukkulan päällä, on maaginen paikka, mutta talon silloiset asukkaat ja kaikki pienetkin kohtaamiset niin paikallisten kuin turistienkin kanssa piirtyivät kuitenkin merkityksellisimpinä asioina mieliini. Tarinoita on monia.

Olin  menossa eräänä sunnuntaina Galleria Borgheseen, jonne oli pitänyt varata aika etukäteen. Olin katsonut tarkkaan bussien reitit ja ajat –  ja olin ajoissa liikkeellä. Tarvitsemani bussi ei koskaan ilmaantunut (sellaista Roomassa on), mutta huomasin bussipysäkillä ranskalaisperheen, joka oli samassa tilanteessa kuin minä. Juteltuamme hetken päädyimme hyppäämään perheen kanssa taksiin ja ehdimme ajoissa upeaan museoon. Perheen isä ei huolinut minulta maksua, toivottelivat vain kaikki iloisesti hyvää museoreissua ja Roomaa.

Erityisen mieleenpainuva oli viimeinen bussimatkani asunnostani Villa Lanteen. Ahtauduin täpötäyteen bussiin valtavan matkalaukkuni ja muhkean reppuni kanssa. Linja-autossa oli kuuma ja ihmiset tikkitakeissaan vähintäänkin tuskaisia. Eräs vanhempi mies ryhtyi sättimään minua tilaa vievän matkalaukkuni vuoksi. Kaikki tämä tietenkin tapahtui italiaksi, mutta ymmärsin kuitenkin hyvin mistä oli kysymys. Yritin selittää tilannetta englanniksi ja kerroin lähteväni kotiin Suomeen ja en voi sille mitään, että matkalukkuni on niin iso. Ympärillämme olevat muut ihmiset alkoivat puolustaa minua ukon poistuessa bussista jä päädyin juttelemaan erään ihastuttavan roomalaisrouvan kanssa, jonka veli oli naimisissa tanskalaisen naisen kanssa. Pohjoismaat olivat hänelle siis tutut. Tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme.

Trubaduurin ollessa pikavisiitillä Roomassa  kävimme vierailulla vakiokahvilassamme, missä olimme käyneet muutaman kerran  edellisellä vierailullamme, kaksi vuotta aikaisemmin. Kulmakuppilan ihastuttava tarjoilija muisti meidät ja menimme kohtaamisesta sen verran sekaisin, että unohdimme maksaa espressomme. Palasimme kuitenkin takaisin asian huomattuamme ja  siitäpä vasta riemu syntyi.

Kohtasin kuukauden aikana upeita ihmisiä, joista sain ehkä elinikäisiä ystäviä. Hyppäsin pois omasta arjestani, hyvästelin perinteisen äidin roolini ( lopullisesti) ja löysin itsestäni pienen taiteilijan. Parisuhteellemme matkani ei oikeastaan tehnyt mitään, paitsi tunne siitä, että minulla on mahtava puoliso, joka tukee minua ratkaisuissani vain vahvistui.  T on luonteeltaan tasainen ja hän on varsin tyytyväinen elämäämme Suomessa. Minä olen luonteeltani levottomampi ja vaihtelunhaluisempi. Nämä kaksi täysin vastakkaista elämäntapaa on mahdollista yhdistää. Välillä mennään toisen ehdoilla, välillä toisen. Seuraava reissumme on kuukauden kuluttua ja määränpäämme on Pariisi. Olemme viemässä kolmannen poikamme Euroopan kaupunkiin ja hänen ehdoton valintansa oli siis Pariisi. Tuskin maltan odottaa…

F

PS Sain läksiäislahjaksi keraamisen taulun, missä etruskirakastavaiset syleilevät toisiaan. Jokaisessa kodissa kuulemma pitää olla jotain etruskia (jäljennöskin riittää) …

”Etruskikulttuuri kukoisti noin 800-100 eKr. Etruskit olivat muinaisitalialainen kansa, joka eli Keski-Italian alueella. Etruskien sivilisaatio muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät mm. kieli ja uskonto. Etruskien alkuperästä ei ole varmuutta, mutta heidän on arveltu tulleen Vähä-Aasiasta noin 1000 eKr. ja sekoittuneen Italian alueen alkuperäiskansaan. Toisaalta etruskien on myös arveltu olevan Italian alkuperäisväetöä.Etruskeista on säilynyt suhteellisen vähän tietoa. Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän hautausmaansa. On löydetty sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Lisäksi on löydetty muuta arkeologista aineistoa. Ensimmäiset arkeologiset jäänteet etruskeista ovat 900–700 eKr.” (http://www.peda.net/verkkolehti/kuopio/10/klassikanhistoria?m=content&a_id=26)

Etruskirakastavaiset.jpg

 

 

Ahkeruushäiriö

Olemme molemmat perusluonteeltamme nautiskelijoita eli suomeksi sanottuna patalaiskoja. Asialliset hommat tietty hoidetaan, mutta muuten sitten ollaankin kuin Ellun kanat,  mutta joskus sitä näköjään saamaton pariskunta saa hetkellisen mielenhäiriön ja pistää töpinäksi. 

Pihassamme tönöttää reilun kokoinen piharakennus, johon  oli viiden vuoden aikana tungettu kaikenlaista epämääräistä tavaraa vielä epämääräisempään järjestykseen. Kahden päivän ahkeroinnin tuloksena  asiat löysivät paikkansa, jälkikasvumme pieniksi jääneitä talviurheiluvälineitä lähti iso läjä niitä tarvitseville, romut ja roskat lajiteltiin ja toimitettiin niille kuuluviin osoitteisiin. Harja heilui ja ruuvinväännin pörräsi. Seinille ripustettiin koukkuja  ja hyllyjä. Jossain vaiheessa on tarkoitus vielä heilutella maalitelaa, mutta ei nyt kaikkea sentään yhdellä kertaa.

Rouva on varsinainen hamsteri ja KonMari-trendi ei todellakaan ole vielä rantautunut tähän osoitteeseen, mutta siisteyttä ja tilaa tuli. Ja hyvä mieli. Pitäisikö sitä oikein ahkeroida useamminkin…?! Njaa… Ehkei sittenkään. Niin monesta muustakin asiasta tulee hyvä mieli –  kuten ihanasta jouten olemisesta..

F&T

Mahdoton on mahdollista

Ystäväporukan kesken tehtiin unelmakierros. Jokainen vastasi kysymykseen: mistä minä unelmoin juuri nyt. Unelmat vaihtelivat laidasta laitaan vastaajan mukaan. Yhdelle unelma liittyi työelämän muutokseen, toiselle unelmana oli muutto ulkomaille, kolmannelle vapaus toteuttaa kiinnostavia asioita hetken mielijohteesta ja niin edelleen.

Minun vuoroni tullessa, jouduin sanomaan – ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, että minulla ei oikeastaan ole mitään erityistä unelmaa juuri nyt. Selitin että en ole oikein vieläkään toipunut kaikesta siitä, mitä olen saanut nähdä ja kokea viimeisten muutaman vuoden aikana. Niin monta unelmaa on toteutunut, että en oikein tiedä mistä unelmoida.

Tyynnyttelin kuitenkin seuruetta ja totesin että minulla on kyllä tavoitteita. Ne ovat jotenkin tarkempia ja konkreettisempia kuin unelmat. Vai onko tässä ehkä käynytkin niin, että unelmistani on tullut tavoitteita? Unelma on jotain, joka on vähän kauempana kuin ulottuvilla. Vähän sellaista haavekuvaa. Tavoitteet taas ovat piirtyneet tarkemmiksi ja selkeämmiksi. Ne voivat olla ajatuksissa pitkänkin ajan päässä, mutta ne ovat kuitenkin tavoitettavissa.

Nautin tällä hetkellä työstäni todella paljon. Minulla on kivat työkaverit, toimenkuvani on selkeä ja päivätyö ei vie kaikkia mehuja, vaan energiaa ja aikaa riittää muuhunkin. Viiden kuukauden katkos työstäni teki  myös sen, että tarkastelen sitä monin tavoin uusin silmin. Olen innostunut, mutta myös vaativampi. Erityisesti itselleni. En ole kokenut itseäni koskaan mitenkään erityisen kunnianhimoiseksi, mutta huomaan tavoittelevani ylemmäs, ja korkeammalle. Halu tehdä asiat hyvin on lisääntynyt. Määrä ei ehkä olekaan se ”juttu”, vaan laatu. Niin ja korkealta näkee kauas.

Huomaan myös, miten riemuissani olen kun tuttavapiirissämme eletään unelmia todeksi. Usein kysymys on kuitenkin siitä, että alkaa nähdä mahdottoman mahdollisena.

Olen muuten alkanut seurata Meretniemen perheen maailmanympäripurjehdusta – siinä on mielestäni meininki kohdillaan! Unelmat on todellakin tehty toteutettaviksi.

F

merikotka_2

merikotka_1

merikotka

 

 

 

 

 

Hulluna sinuun!

Kuinka moni tunnustaa ajattelevansa, ainakin hetken, kun lukee lehdestä rakastuneen pariskunnan yhteishaastattelua, että kuinkahan kauan mahtaa tuokin kestää? ”En ole koskaan kokenut mitään tällaista”, toteaa Sami Yaffa Me Naiset -lehden  haastattelussa kertoessaan rakkaudestaan Meeri Koutaniemeen. Saitko kiinni itsesi ajattelemasta pariskunnan ikäeroa ja elämän kompleksisuutta ja miettiväsi tämänkin pariskunnan tulevaa eroa tai  ainakin ristiriitoja, joihin he ihan varmasti kaikesta  huolimatta tulevat törmäämään. Oletko kyyninen rakkauden suhteen? Ei kannattaisi. Rakkaus nimittäin näivettyy kyynisyydessä.

Minä uskon rakkauteen ja nautin tavattomasti lukea tarinoita rakastuneista pareista. Nostan hattua niille, jotka uskaltavat olla isosti onnellisia ja sekaisin rakkaudesta. Niin kuin nyt esimerkiksi Sami Yaffa, sillä me tarvitsemme muistutusta rakkauden voimasta. Toisaalta nostan hattua myös niille, jotka eivät niin hirveästi pidä meteliä rakkaudestaan, mutta huolehtivat ja hoivaavat toisiaan ja suhdettaan vuosikymmenien ajan, ja kasvattavat liudan lapsia ja tekevät vaativia töitään. Ja kaiken keskellä rakastavat.

Meitä oli viime viikonloppuna meidän mökillä neljä pariskuntaa. Kolme näistä pariskunnista on ollut yhdessä reippaasti yli kaksikymmentä vuotta. T ja minä olemme heihin verrattuna nuori pari. Nautin suunnattomasti katsella miten käsi sujahti toisen käteen, kun yksi istahti toisen viereen ja painoi päänsä hellästi tämän olkaa vasten, ja kun erään käsivarret kiertyivät toisen lanteille ja kun suukkoja vaihdettiin. Rakkaudesta ei pidetty meteliä, mutta se oli kaikkien aistittavissa.

Niin  ja sitten Trubaduuri kuiskasi minun korvaani illan kääntyessä yöksi ja meidän käydessä nukkumaan: ”Mä olen ihan hulluna sinuun!”

 

F

PS Kuvat ovat muutaman viikon takaa – silloin kun oli melkein täysikuu… 

Elokuun ilta saaressa

Elokuun ilta saaressa_1

Elokuun ilta saaressa_2

Elokuun ilta saaressa_3

Elokuun ilta saaressa_4

 

 

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen viikonloppu, venetsialaiset, mökkikauden viralliset lopettajaiset ja muinaistulien yö. Kiirehdimme saareen jo perjantaina kovan tuulen varoituksen alta pois.

Lauantaina tuulet tuiversivat paikoin myrskylukemissa, mutta eivät osuneet meidän rantaamme. Aurinko lämmitti. Saaren suojista, puiden alta löytyi tatteja siihen malliin, ettei ikinä. Minä koristelin ruokapöytää ja ympäristöä auringonkukin ja pihlajanmarjoin.   Laseihin kaadoimme ensin kuohuvaa ja sitten taivaallisen hyvää punaviiniä. Amarone-pullo oli T:n 50-vuotissyntymäpäivälahja ja olimme säästelleet sitä erityiseen hetkeen. Venetsialaiset  tuntuivat sellaiselta ajankohdalta. En tiedä olenko ikinä juonut niin hyvää viiniä. Niin vivahteikaista, täyteläistä ja lämmintä. Emme vielä ole lopettamassa saaristolaiselämää, mutta tosiasia on että syksy saapuu ja sen myötä hiljalleen luopuminen mökkeilystä. Nautimme kuitenkin täysin siemauksin niin viinistä kuin verkkaisesta päivästä saaressa. Ystäväpariskuntamme perui tulonsa ja päädyimme viettämään elokuisen viikonlopun aivan kahdestaan. Ei hassumpaa.

Saunoimme ja uimme – tietysti. Hämärtyvässä illassa Trubaduuri kaivoi vielä kitaran ja minä sytytin kynttilöitä. Aivan erilaiset venetsialaiset kuin viime vuonna. Ja hyvä niin.

Taivas punertui illan suussa ja tuulikin tyyntyi. Trubaduuri heräsi puolen yön aikaan ilotulituksiin ja paukutteluun, mutta minä nukuin syvässä unessa aamuun saakka, joka sekin valkeni aurinkoisena ja kauniina.

F

Elokuu_venetsialaiset2016

Elokuu_venetsialaiset2016_1

Elokuu_venetsialaiset2016_2

Elokuu_venetsialaiset2016_3

Elokuu_venetsialaiset2016_4

Elokuu_venetsialaiset2016_5

Elokuu_venetsialaiset2016_6

Elokuu_venetsialaiset2016_7

Elokuu_venetsialaiset2016_8

Elokuu_venetsialaiset2016_9

Elokuu_venetsialaiset2016_10

Elokuu_venetsialaiset2016_11

Elokuu_venetsialaiset2016_12

Elokuu_venetsialaiset2016_13

Elokuu_venetsialaiset2016_14

Elokuu_venetsialaiset2016_15

Elokuu_venetsialaiset2016_16

Elokuu_venetsialaiset2016_17

Elokuu_venetsialaiset2016_18

Elokuu_venetsialaiset2016_19

Elokuu_venetsialaiset2016_20

 

Syksyn makuja ja näkyjä

Päivät ja viikot hurahtavat kauhealla vauhdilla. Työt ovat sulautuneet osaksi elämää ja viikonloppujen merkitys on korostunut. Syksy on imaissut meidät mukaansa. Lauantai-iltaisin yritetään sinnitellä hereillä saaressa, jotta näkisi tähdenlentoja. Vielä ei olla onnistuttu. Metsä ja sienet vetävät puoleensa. Luonnon väripilkut; kukat ja marjat viehättävät. Kamerasta on tullut ystävä. Paineet onnistua ovat kadonneet ja kuvaan vain silloin kun tuntuu hyvältä. Sama pätee blogiimme. Emme ota siitä paineita. Elämä on.

F

Kukkia&marjoja

Kukkia&marjoja_1

 

Kukkia&marjoja_2

Kukkia&marjoja_3

Kukkia&marjoja_4

Kukkia&marjoja_5

Kukkia&marjoja_6

Kukkia&marjoja_7

Kukkia&marjoja_8

Aino ja Alvar

Lähimatkailu on ihan parasta. Päätimme tehdä tänään päivän päätteeksi työtoverini kanssa pienen pyrähdyksen Kauttuan ruukinpuistoon, sillä Alvar Aallon suunnittelemassa Terassitalossa (joka paikallisten suussa on pikemminkin Porrastalo) on vielä muutaman päivän ajan yhden asunnon näyttelytila auki. Huoneisto oli sisustettu pääosin Artekin huonekaluilla ja esillä oli myös Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa lasitaidetta. Kauttuan ruukinpuiston erilaisia tapahtumia pääset muuten seuraamaaan täältä.

Olen ajanut Porrastalon ohi lukemattomia kertoja, mutta nyt vasta päädyin taloon sisälle. Jostain käsittämättömästä syystä koin täällä Kauttuan paperitehtaan ylemmälle toimihenkilöstölle asuinhuoneistoksi suunnitellussa tilassa voimakkaasti Aino ja Alvar Aallon yhteistyön merkityksellisyyden. En todellakaan voi kutsua itseäni Aalto-faniksi, vaikka Villa Mairean estetiikka puhutteleekin minua. Huoneistossa oli muutamia esineitä, tuttuakin tutumpia huonekaluja ja  valoa. Rinteeseen rakennetun tyyppitaloksi suunnitellun asunnon olohuone suorastaan kylpi valossa. Porrastalon terassilta löytyvä Aurinko-sarja ja huoneistossa oleva keltainen Siena-kangas näyttäytyivät yhtäkkiä käsittämättömän raikkailta ja kauniilta. Aaltojen estetiikka ei ole kuin tehty minua varten, mutta tänään ymmärsin sen arvon. Huikeaa.

Ainon ja Alvarin tarina alkoi myös kiinnostaa minua… Millainen rakkaustarina näiden kahden luovan suunnittelijan ja visionäärin välillä mahtoi olla? Oliko Aino järki ja Alvar tunne?

Aino Aalto on usein mielletty vain Alvar Aallon hiljaiseksi taustahahmoksi. Kuitenkin Aino Aallon toiminta Artekissa osoittaa hänen olleen määrätietoinen ja itsenäinen suunnittelija. Siinä missä Alvar Aallon piirtämät astiat tai huonekalut olivat spontaaneja ja runollisia, olivat Aino Aallon vastaavat ehdotukset loppuun asti harkittuja ja viimeisteltyjä.” (http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=127.htm)

F

Terassitalossa_9

Terassitalossa_6

Terassitalossa_5

Terassitalossa_3

Terassitalossa_2

Terassitalossa

Lemmenpesä

Kesämökki=lemmenpesä.

Hankkikaa sellainen jos vaan ikinä mahdollista. Sen voi vuokrata tai lainata ja fasiliteettien ei tarvitse olla kummoiset. Kesämökki tekee hyvää seksielämälle, parisuhteelle – ylipäätään ihmiselle.

Kati Tervo kirjoitti heinäkuun lopussa kolumnissaan Panemon Go aivan mahtavalla tavalla kesälemmestä muun muassa näin: ”Sitruunaperhoset lentelevät. Kesä on yhtä orgasmia. Luonto elää kiihkeästi ja me lataamme itseemme lämpöä kylmän talven varalle.

Luonnon seuraaminen käy esileikistä: värit, kukat, perhoset, lintuset. Puhumattakaan metsän tuoksusta ja järven (tai meren / bloggaajien huomautus) pinnan kuvajaisista. Luonto avaa aistit erotiikkaan. Se on itse se. Lämpö sulattaa ja tekee meistä rentoja. Näemme toisemme, viihdymme, nauramme, hymyilemme. Nyt ei tarvitse painaa töitä, vaan toisiamme. Oliko tuo alatyylisesti sanottu? Olkoon. Olet minun jäätelöni. Syön sinut.”

Allekirjoitamme kuvauksen täysin. Trubaduuri kulki pitkin heinäkuuta ilman paitaa ja rouvalla tuppasivat alusvaatteet unohtumaan pois päältä. Veteen pulahdeltiin alastomana pitkin päivää ja pedit jäivät petaamatta ja suorastaan kutsuivat rakastelemaan. Kesämökki on täydellinen paikka erotiikkaan. Siellä keskitytään olennaiseen, otetaan rennosti ja ollaan toiselle läsnä. F:n mielestä lukeva mies on äärimmäisen seksikäs. T veteli tänä kesänä viisi romaania. F:llä riitti katseltavaa.

Jotenkin kesämökillä työnjako muodostuu himpun verran konservatiivisemmaksi kuin kotioloissa  – tai ainakin meillä. T kantaa puut ja vedet saunalle, ajaa venettä, katkoo heinikot, tappaa hyttyset ja muut ötökät. F huolehtii ruokapuolesta paitsi ei savusta kalaa. Eikä grillaa. Tiskaus hoidetaan yhdessä. Kärpäslätkän kanssa heiluvassa miehessä on myös jotain eroottista – ainakin F:n mielestä.

Olemme ruvenneet systemaattisesti suosittelemaan kesämökin hankintaa keski-ikäisille pariskuntaystävillemme, joilla semmoista ei ole. Olemme saaneet seurata muutaman ystävämme kohdalla  miten pikkuruinen mökki on  vaikuttanut pariskuntaan ällistyttävällä tavalla. Älkää siis erotko viidenkympin kynnyksellä olevat, vaan hankkikaa lemmenpesäksi kesämökki ja pankaa menemään!

 

F&T

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_1

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_2

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_3

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_5

Merellä

Merellä_1

Merellä_2

Merellä_3

Merellä_4

 

Myrskyn jälkeen

Minulla on vielä vajaa viikko lomaa jäljellä ja lähdimme eilen ystävättäreni ja hänen tyttärensä kanssa vielä saareen. Ja voi millaisen näytelmän luontoäiti meille järjestikään. Näimme niin merikotkan kuin tutun kurkipariskunnankin. Joutsenperheen poikaset olivat jo isoja kuin mitkäkin. Iltataivas punertui pinkkiin ja tänään aamulla se vasta show alkoi. Ensin tuli vettä taivaan täydeltä, sitten jyrisi ja leimusi ja lopuksi rakeet pieksivät ranta-aitan kattoa, niin että tuntui että katto repeää.

Raekuuron jälkeen kämysin kamerani kanssa lämpimästä sängystä peittojen alta ja kuvasin rauhoittuvaa taivasta. Se kai tässä saaristolaiselämässä parasta onkin, että luonto kaikkine puolineen on niin lähellä.

F

Myrskyn jälkeen

Myrskyn jälkeen_1

Myrskyn jälkeen_2

Myrskyn jälkeen_3

Myrskyn jälkeen_4

Myrskyn jälkeen_5

Myrskyn jälkeen_6

Myrskyn jälkeen_7

Myrskyn jälkeen_8

Myrskyn jälkeen_9

Myrskyn jälkeen_10

Myrskyn jälkeen_11

Itä-Suomen tournée – osa III

Oleskelumme Savonlinnassa siis jatkui. Vietimme mahtavan lauantaipäivän Suurjärven rannalla. Upea paikka. Käsittämättömän ihanat rannat, puhdas vesi ja niin kaunis ilta-aurinko. Taisin vähän ihastua Järvi-Suomeen.

Kävimme myös metsästämässä kantarellejä ja tatteja.  Jokainen päivä alkoi aamu-uinnilla Saimaassa ja päättyi yöuintiin. Sunnuntaina päivällä kävimme syömässä lörtsyt lippakioskilla ja illalla palasimme Olavinlinnaan, Love Recordsin 50-vuotisjuhlakonserttiin, Lovea linnassa -konserttiin. 

Konsertin aloitti upea Aija Puurtinen, Savon oma tytär. Estradille marssivat myös Savonlinnassa aikanaan opiskellut Petri Tiili alias Pelle Miljoona, Dave Lindholm, Maarit, Pepe Willberg, Jukka Gustavson ja  Tuure Kilpeläinen.

Lovea Linnassa oli upea konsertti ja suurimman vaikutuksen esiintyjistä meihin molempiin teki, uskomatonta kyllä, Pepe Willberg.

Maanantaina kävimme vielä Savonlinnan torilla ja katsastamassa Jukka Rintalan näyttelyn Taito-Shopissa. Kuiskasin emäntämme korvaan hyvästellessämme:”Kyllä me tulemme ensi vuonnakin.”

F

Savon reissu_päivä_3_12

Savon reissu_päivä_3

Savon reissu_päivä_3_1

Savon reissu_päivä_3_2

Savon reissu_päivä_3_3

Savon reissu_päivä_3_4

Savon reissu_päivä_3_5

Savon reissu_päivä_3_6

Savon reissu_päivä_3_7

Savon reissu_päivä_3_8

Savon reissu_päivä_3_10

Savon reissu_päivä_3_11